Toukokuu

Huhtikuu about

Maaliskuu about

Helmikuu about

Tammikuu about

 

Jyrki Vainonen: Lasin läpi

Niminovelli kertoo veljestä, jota alkoholi vie mennessään. Asunto on sekasortoinen, asiat hoitamatta. Vain viinaa riittää niin hyvin, että lopulta hän asuu suuren suuren pullon sisällä viestitellen sieltä käsin veljelleen lappuja kirjoitellen.


"Lennä perässä sitten kun on aika."  Novelli on kaunis kuvaus lähiomaisen tuhon tiestä.


Kaikissa kirjan novelleissa outous kasvaa kertomuksen edetessä. Kirjan viimeinen novelli vanhemmista, jotka muuttuvat kasveiksi sängyissään tuo vahvasti mieleen Leena Krohnin kertomukset.  Samalla kun he loittonevat tästä maailmasta ja olomuodosta, he vahvistuvat olemaan vahvemmin ja enemmän jotakin muuta. Käykö meille kaikille kenties vielä niin? Sekö meitä odottaa?


Jyrki Vainonen (2007). Lasin läpi. Loki-kirjat.

Robert Galbraith: Käen kutsu

Joulun pyhinä, kun pakkaset paukkuvat ja vatsa on kylläinen jouluherkuista, on nautinnollista käpertyä sohvan nurkkaan mehevän dekkarin parissa. Tämä kirja vaikutti juuri sellaiselta välipalalta, jota välipäivinä kaipaa.


Rikas nuori mallinainen on kuollut epämääräisissä olosuhteissa - tippunut parvekkeelta. Poliisi tulkitsee tapahtumat itsemurhaksi. Veli on toista mieltä ja hälyttää apuun yksityisetsivän - kirjan varsinaisen sankarin ja hahmon sekä samalla tämän uuden toimistoassistentin. Parivaljakon tutkimuksissa paljastuu yhtä ja toista.


Vaikka päärooli kaksikko on sympaattisen lihaa ja verta ja juoni jokseenkin looginen, on kirja kokonaisuudessaan harvinaisen mitään sanomaton. Eipä kannusta erityisemmin tarttumaan Robert Galbraithin seuraavaan kirjaan. Taidan jättää nämä niitä enemmän arvostaville. Sorry :(