Jyrki Vainonen: Lasin läpi

Niminovelli kertoo veljestä, jota alkoholi vie mennessään. Asunto on sekasortoinen, asiat hoitamatta. Vain viinaa riittää niin hyvin, että lopulta hän asuu suuren suuren pullon sisällä viestitellen sieltä käsin veljelleen lappuja kirjoitellen.


"Lennä perässä sitten kun on aika."  Novelli on kaunis kuvaus lähiomaisen tuhon tiestä.


Kaikissa kirjan novelleissa outous kasvaa kertomuksen edetessä. Kirjan viimeinen novelli vanhemmista, jotka muuttuvat kasveiksi sängyissään tuo vahvasti mieleen Leena Krohnin kertomukset.  Samalla kun he loittonevat tästä maailmasta ja olomuodosta, he vahvistuvat olemaan vahvemmin ja enemmän jotakin muuta. Käykö meille kaikille kenties vielä niin? Sekö meitä odottaa?


Jyrki Vainonen (2007). Lasin läpi. Loki-kirjat.

Robert Galbraith: Käen kutsu

Joulun pyhinä, kun pakkaset paukkuvat ja vatsa on kylläinen jouluherkuista, on nautinnollista käpertyä sohvan nurkkaan mehevän dekkarin parissa. Tämä kirja vaikutti juuri sellaiselta välipalalta, jota välipäivinä kaipaa.


Rikas nuori mallinainen on kuollut epämääräisissä olosuhteissa - tippunut parvekkeelta. Poliisi tulkitsee tapahtumat itsemurhaksi. Veli on toista mieltä ja hälyttää apuun yksityisetsivän - kirjan varsinaisen sankarin ja hahmon sekä samalla tämän uuden toimistoassistentin. Parivaljakon tutkimuksissa paljastuu yhtä ja toista.


Vaikka päärooli kaksikko on sympaattisen lihaa ja verta ja juoni jokseenkin looginen, on kirja kokonaisuudessaan harvinaisen mitään sanomaton. Eipä kannusta erityisemmin tarttumaan Robert Galbraithin seuraavaan kirjaan. Taidan jättää nämä niitä enemmän arvostaville. Sorry :(

Antti Holma: Järjestäjä

Kertomuksen alussa Tarmo työskentelee kirjastossa ja kärsii naiskollegoidensa jakamattomasta huomiosta. Öisin Tarmolla on aivan toisenlaista seuraa - satunnaista, kiehtovaa ja hyvin salattua -  miesseuraa.

Järjestäjä on mainio kertomus kirjastosetä Tarmon elämänmuutoksesta - uusi ura, työympäristö ja rakkaus. Se on kuvaus teatterin maailmasta  Homoseksuaalina elämisen rikkaudesta (voisi kirjoittaa myös iloista ja suruista). Ystävyydestä. Naisten kiinnostuksesta. Hersyvän hauskoja ja mielenkiintoisia ovat minulle erityisesti Tarmon kuvaukset naisten maailmasta, haluista ja kiinnostuksen kohteista.

Holma antaa melkoisen nyrkkipyykkikäsittelyn teatterille-laitoksena ja taiteen muotona, näyttelijöille, homoille ja heteroille. Mennen tullen. Tullen mennen.

Antti Holma (2014). Järjestäjä.Otava

Juha Itkonen:Ajo

Täytyy tunnustaa, etten ole aikaisemmin tutustunut Juha Itkosen tuotantoon. Syksyn uutuuskirja Ajo vaikutti kiinnostavalta teemojensa ja kannen kauniin punaisen värin ansioista. Nyt olisi aika korkata tämäkin tuttavuus.

Taitava kirjoittava Itkonen selvästikin on ja kieli on nautittavaa. Ajatuksia ja sanottavaakaan ei kirjasta puutu.1960-luvulla tapahtuu auto-onnettomuus, jossa perheen aikuinen poika menehtyy. Nuoruus katkeaa. Jäljelle jää surua, epätoivoista jossittelua. Nykyajassa nainen pakenee elämäänsä pienen poika-lapsensa kanssa ulkomaille kertomatta kenellekään. 60-luvulla ajetaan ajokorttia, kun onnettomuudessa kuskina ollut perheenpää ei enää kykene auton rattiin henkisistä syistä. Henkisesti järkkyy myös nykyhetken kertoja Saksan autobaanoilla. Tarinaa paljastetaan pieni palanen kerrallaan. Kuka on kukin, mitkä ovat suhteet kertojien, henkilöiden ja tapahtumien välillä. 

Valitettavasti jouduin toteamaan, että kirjan luettuani olin melko pettynyt - ehkä siksi, että odotin paljon. Joka tapauksessa tänä vuonna aikaisemmin lukemani Kati Tervon ja Tommi Kinnusen  samaan kategoriaan "kerroksellisesti ja palastellen kerrotut tarinat suomalaisista eri sukupolvista ja vuosikymmenistä" kirjat vain tekivät Ajoa suuremman jäljen ajatuksiin ja tunteisiin. Täydentyivät ja tyydyttivät.

Antti Tuuri: Alkemistit. Maallinen rakkaus

Eikö jokaisessa hyvässä tarinassa ole vähintään puolet totta ja toinen puoli kerrontaa, väritystä ja juonenkuljetusta? Näin lienee ainakin Antti Tuurin viisasten kiven etsimisestä eli kullan valmistamisesta kertovassa Alkemistit kirjassa. Tuuri onkin koonnut romaaniinsa aineistoa 36:sta maanmittari Carl Bergklintin kirjoittamasta ja Kansallisarkistossa jälkipolville säilyneestä kirjeestä.

Kirjasta tekee minulle mielenkiintoisen sekä ajankuvaus, että se kullan valmistamiseen liittyvä ajatus, että näin saatu varallisuus poistaa maailmasta köyhyyttä ja epätasa-arvoa.  Kurjuus poistuisi ja maailmaan syntyisi kokonaan uudenlainen, parempi ihminen.

1780-luvulla Ruotsi-Suomessa elää vakaasti usko kullan valmistuksen mahdollisuuteen, vaikka Ranskan hovin alaiset ja monet muutkaan oppineet eivät ole taidossa onnistuneet. Aatelinen August Nordenskiöld on tarinan päähulttio; velat moneen suuntaan, uskottomuus vaimolle ja perheelle. Hänen apulaisensa Carl Bergklint toimii tarinassa kertojana ja rakennelmaa kannattelevana voimana. Kunnes rakastuu kauppiaan tyttäreen. Vielä silloinkin hän jaksaa kilvoitella puhtaan omatunnon ja erilaisten aatteellisten oppi-isien jalanjäljissä.

Leena Krohn: Auringon lapsia

Orvokki palkataan kukkakaupan lähetiksi sattumalta. Pienen tytön maailma laajenee hetkessä moneen suuntaan. Kukkia viedään mm. sairaalaan, vankilaan, ylioppilaalle ja kaupungin kauneimmalle neidolle.

Krohn kirjoittaa tapansa mukaan hillityn kauniisti maailman suurista pienistä totuuksista meluamatta ja melskaamatta. Jokaisessa tarinassa esiintyy kukka ja kukkalähetyksen saaja, jonka avulla Orvokille aukeaa uusi näkymä, todellisuus tai tarina.

"Kukan salaisuus on siemen ja siemenen salaisuus on kukka. Se on loputonta. Kukan täytyy kuihtua, jotta siemen kypsyisi. Sen kuolema on siemenen tulevaisuus."

Leena Krohn (2011). Auringon lapsia. Teos

Furman&Pinjola&Rubanovitsch: Valmenna onnistumaan. Nyt.

Ota askeleita kohti parempaa elämää.

Onnistumisen ilo>>> osaamistasot ja ilon jakaminen
Positiivinen henki >>>yksilön vastuu ja yhteisön voima
Ongelmien ratkaiseminen>>> keskustelukulttuuri ja ilmapiiri
Johtaminen >>> itsensä johtaminen ja keskinäinen kannustaminen
Rakentavan kritiikin salaisuus >>> valittamiskulttuurista toivomiskulttuuriin
Kohti korkeatasoista palvelua >>> työn merkityksellisyys
Priorisoinnin merkitys >>> ajan ja energian hallinta
Tunnista mielen voima >>> mielikuvien vaikutus onnellisuuteen
Opi oppimaan sisäisen valmentajasi avulla >>> löydä vahvuutesi
Motivoi itseäsi >>> miksi tavoite on sinulle tärkeä
Johda itseäsi >>> tee tavoitteestasi julkinen, se toimii
Selätä stressi >>> oivalla, missä taidoissa on parantamisen varaa

Jos yllämainitut eivät mielessäsi kirkkaina ja selvinä, kannattaa ottaa kirja kauniiseen käteen ja tutustua tarkemmin kolmikon Furman, Pinjola & Rubanovitsch ajatuksiin. Kirja on myös koristeltu mukavilla elävän elämän esimerkeillä sekä haastattelunomaisilla case-kysymyksillä, jotka avaavat kirjassa kuvattua tapaa ajatella ja toimia.

Ben Furman, Nina Pinjola ja Mika D. Rubanovitsch (2014) Valmenna onnistumaan. Nyt. Johtajatiimi.

Anna-Leena Härkönen: Seitsemän oikein

Kukapa ei olisi hetken pohtinut, sitä miten elämäänsä muuttaisi, jos voittaisi lotossa? Anna-Leena Härkönen on nyt pohtinut kysymystä kokonaisen romaanin verran. Elämä muuttuu, mutta pysyykö suunta kuitenkin loppujen lopuksi samana, vaikka nopeutuukin? Tätä jää kirjan päähenkilö pohtimaan ratkaisujensa kanssa.

Kenelle kerron? Miten kerron? Herääkö kateus? Olenko muiden silmissä enää vain iso rikas kasa rahaa? Osaanko sijoittaa varat vai kadotanko taitamattomuuttani? Missä ja millaista on rahalla ostettava vapaus? entä rakkaus, luottamus ja toivo?

Kuka on se minä jollaiseksi pystyn itseni rahalla ostamaan? vai pystynkö?

Jos jostain tarinasta löytyvät monet kliseet, niin varmasti tästä. Ymmärrän kuitenkin paremmin kuin hyvin, että tämä teos on pitänyt kirjoittaa ja haluttu julkaista. Laatu on tasaisen varmaa Härköstä. Ei huonoa, jos ei järisyttävääkään - kuitenkin viihdyttävää, todentuntuista ja hyvä jatko "jospa voittaisin lotossa.." haaveiluille.

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys -Kasvunpaikkana Nokia

Kun jälkeen päin kirjoittaa tarinaansa 14 vuoden tapahtumista, on sanomattakin selvää, ettei kaikilta kaunistelemisilta tai jälkeenpäin viisastelusta voi välttyä. Siitä huolimatta olen valmis nielaisemaan tarinan tällaisena kuin se tässä kirjassa tarjoillaan. Rehti suomalainen mies luotsaa laivaansa haaksirikosta toiseen - välissä toki menestystäkin nauttien. Suuri on kaunista. Ennustaminen on vaikeaa. Monet ovat oikeassa tänään ja huomenna väärässä.

Tarttuessani kirjaan en uskonut lukevani sitä kokonaan. Näin kuitenkin tapahtui. Huomasin haluavani kuulla lisää näistä Nokian takana seisseistä ihmisistä. Luvuissa oli kuitenkin keskenään toistoa ja kertausta, johon en keksi muuta syytä kuin että kirja oli kirjoitettu palastelijoille. jos luet vain paloja kirjasta, pääset kärryille jollain  tapaa. Pystyt hampsimaan murusia sieltä ja täältä. Kätevää ehkä jos olet kiireinen toimitusjohtaja tai toimittaja, mutta olisiko tarinan kauneus kuitenkin kokonaisuudessa.

Saku Tuominen: Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys

Luin Luekirja.fi kirjan. Luovaa järkevyyttä. Erityisesti kun lähinnä luin kirjaa aamun aikaisina ja pimeinä tunteina vielä peiton alla. Ipadia käyttämällä valoja ei tarvinnut laittaa ja puolisoni sai nukkua rauhassa. Järkevää.. Hieman eri tavalla tehtyä.. Pienesti luovaa, kuten Tuominen kirjoittaa.

Luovuus on kykyä tarkastella työ- ja arkielämän asioita suuresti tai pienesti toisin. Se on halua tehdä muutoksia ja kehittää asioita. Ja se on rohkeutta toimia, kokeilla ja toteuttaa erilaisia ideoita, vaikka niiden toimivuudesta ei voi olla varma. Kokeilemisen jälkeen tietääkin jo enemmän.

Kyllä vaan, haluan pyyhkiä silmälaseistani liiallisen tutun ja turvallisen toiston ja ottaa mukaan rippusellisen rohkeutta ja etunojaa, lähtiessäni tänäänkin arkisiin haasteisiini. Pidetään tuomiset mielessä :)

Juhani Laakso: Mielen taito. Vapauta tunteita - kehitä ajatuksia.

Oli ilo lukea Jaakko Laakson selkeää, kattavaa ja hyvin jäsenneltyä esittelyä nykyaikaiseen kognitiotieteeseen pohjautuvista mielen taidon kehittämisen ajatuksista ja välineistä. Suosittelen kirjaa kaikille.

Laakso kirjoittaa mielentaidoista uudenlaisen suhteen rakentamisena itseen. Voimme kehittää ja vahvistaa ajatteluamme ja tunteitamme siten, että ikävistäkin tunteista ja kuohuista, voimme palauttaa itsemme tasapainoiseen ja tyytyväiseen mielentilaan.  Luomme maailmamme ajatuksillamme ja teoillamme. Tunteita voimme oppia bongailemaan kuin lintuja ja saamaan nistä siten paremman otteen ja hyväksynnän. Ensimmäinen näkyvin tunne saattaa myös peittää alleen jonkin syvemmän tunteen, joka olisi hyvä oppia erottamaan.

"Mieli on paras työkalumme ja suurin rasitteemme."


Juhani Laakso: Mielen taito. Vapauta ajatuksia - kehitä tunteita. 2009. Kirjapaja. Helsinki.

Heidi Hanna: Voiko stressi tappaa? Näin katkaiset kierteen.

Kirjankirjoittaja Heidi Hanna vertaa stressiriippuvuutta läheisriippuvuuteen ja laittaa samalla pohtimaan, mitkä ovat ne perimmäiset tarpeet, joihin stressillä pyrimme vastaamaan. Kirjassa käydään läpi kroonisen stressin mekanismit ja vaikutukset ja käydään läpi yksinkertaisia tekniikoita tilanteen helpottamiseksi.

1. askel: LEPÄÄ

Rauhoita ja ravitse kehoa ja mieltä

2. askel: KORJAA

Harjoita kiitollisuutta ja osoita myötätuntoa

3. askel: UUDISTA

Vahvista mieltä ja kehoa

4. askel: ASENNOIDU

Myönteisyyden voima, tiedosta, tunnista, arvosta, mukauta, malta

5. askel: SUUNNITTELE

Rajat, odotukset, asenteet ja aika

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppia

Tuulisen saaren kirjakauppia on kirja kaikille kirjojen ystäville kertoessaan tarinan elämästään erakoituneesta kirjakauppiaasta ja kirjoista osana elinkeinoa, harrastetta ja rakkautta.

Vaimo on kuollut, lapsia ei ole. Kaupan bisnes rullaa hiljaisen verkalleen, kunnes elämän pienet ja suuret sattumukset saavat kauppiaan elämän raiteiltaan. Rakkaus tunkee mukaan kuvioihin kahdella tavalla ja vie mennessään. Kumpaankin rakkauteen liittyvät kirjat ja lukeminen, jotka punoutuvat juoneen mukavan keveästi.

Tämä kirja sopii luettavaksi myös flunssakuumeen kuorissa. Hyvän mieleen kirjasta varmasti saa.

Eleanor Catton: Valontuojat

Lokakuu vierähti tämän paksun Booker-palkitun järkäleen ja muutaman yhtä järkälemäisen tenttikirjan parissa. Valontuojat on täysinäinen, runsas, yksityiskohtia ryöppyävä, tarkkuuta vaativa kudelma, joka kyllä myös palkitsee keskittyneen lukijansa. Myönnettävä kuitenkin on, että hetkittäin lukemiseen tarvittiin sisukkuutta ja lujaa halua saada ymmärrys kummallisten tapahtumien kulusta.

Eletään vuotta 1866. Kultakuume jyrää Uudessa Seelannissa. Laivoja haaksirikkoutuu. Maailma on hyviä valtauksia tehneiden miesten. Silimissä kiiltää halu äkkirikastumiseen. Pienessä kullanhuuhtojien kaupungissa taphtuu omituisten rikosten sarja, eikä ole lainkaan selvää, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja kuka on kukin. Kerää aukipurettaessa paljastuu salaisuus jos toinenkin.

Jokin Valontuojien kerrontatyylissä tuo mieleeni Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan. Se onko tästä kirjasta klassikoksi selviää vuosien mittaan.

Timo Laine: Torakoita ja panssarivaunoja. Silminnäkijänä hajoavassa neuvostoimperiumissa

Maailma on muuttunut valtavasti. Näin on käynyt myös aivan lähialueillamme. Timo Laine on koonnut hienon aikalaiskertomuksen siitä, miten historian tuulet ovat puhaltaneet itänaapurissamme. Kerronta keskittyy tapahtumien kuvaamiseen ja aikakauden ymmärtämiseen, omiin näkemyksiin ja ajatuksiin.

Laine kirjoittaa olevansa kotoisin Kuusamosta itärajan läheltä. Vuonna -68 syntyneen Laineen lapsuudessa ei itärajan takaisesta elämästä ollut tietoa, eikä sinne ollut pääsyä. Myöhemmin hän on matkustanut runsaasti itäblokin ja Baltian maissa sekä entisessä Neuvostoliitossa. Miten monet asiat tunnistinkaan kirjasta...

Juna Baltian läpi Puolaan vuonna 1994 kuhisi salakuljettajia. Vaunun kattoon ja istuinten alle oli piilotettu tupakkaa. Välillä juna pysähteli keskelle peltoalueita ja tupakkasäkkejä kantoivat milloin miliisit milloin hämärät tyypit.

Vuonna 1990 Tallinnan keskustassa kukkatorin kupeessa oli yksi kenkäkauppa. Tai paremminkin kioski, josta saattoi kengät ostaa. Myyjän kysymys oli: " Kummat kengät laitetaan?" Seuralaiseni vastaus oli, että naisten, kiitos. Kaikesta oli pulaa. Kauppojen hyllyt olivat tyhjät.

Syksyllä 1995 Pietarin Nevski propektin varrella tuulessa ja tuiskussa vanhat mummot kaupittelivat toisessa kädessä pulloa venäläistä shampanjaa ja toisessa kädessä kutomiaan villasukkia. Ostimme shampanjan.

Tuomas Kyrö: Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja

Jäärä, mörökölli, omaishoitaja, mies, isä ja pappa jatkaa elämänsä ruotimista Kyrön uusimmassa mielensäpahoittaja -kirjassa. Saattaa olla, että joku "osa" on minulta jäänyt väliin ja lukematta, mutta viimeistää tässä kirjassa Kyrö on luopunut aloittamasta joka lukua mielenpahoittamisella. Hyvä näin, tehokeinoja ei saa hinkata liian loppuun.

Elettyä elämää heijastellaan jälleen suomalaisen mörökölli jäärän syvällä sydänverellä maustettuna. Testamentti on kirjoitettava, arkku laitettava ja oma muistokirjoitus on valmisteltava. Muutoinhan saattavat sukulaiset ja tuttavat kirjoittaa ihan mitä saattuu, satuja ja valeita, perättömyyksiä.

Teksti on maittavaa ja oivaltavaa, jälleen kerran. Taiteilen lukiessani sukupolvien rajalla, isän ja pojan, ja huomaan samaistuvani vuorollaan kumpaankin. Maltan lukea hitaasti ja maistellen. En pahoita mieltäni. En ihan tarkoituksellanikaan.

Pirkko Siltala: Vanhuus - elämä haluaa tulla eletyksi

On puhdas sattuma, että luen rintarinnan samaan aikaan kotitehtäväksi saamaani psykoterapeutti Pirkko Siltalan kirjaa Vanhuus – elämä haluaa tulla eletyksi ja Tuomas Kyrön uusinta Mielensäpahoittaja -romaania. Kirjoista on löydettävissä paljon samoja aineksia. Romaanissa vanha mies valmistautuu jättämään elämänsä suunnittelemalla testamenttinsa hyvin tarkasti ja persoonallisella otteella. Hän rakentaa itseään varten arkun ja kirjoittaa itsestään valmiin muistokirjoituksen. Näiden toimien ohessa mies kommentoi nykyaikaa ja muistelee elämänsä tapahtumia.

Siltala kirjoittaa, että vanhuuteen sisältyy luonnostaan halu pohtia elettyä elämää uudelleen ja etsiä merkityksiä. Muistot saattavat nousta mieleen jopa tahdosta riippumatta ja toisinaan peitetyllä tavalla erilaina kipuina, masennuksena tai vaikkapa muistihäiriöinä. Keskeinen voimavara vanhalle ihmiselle voi syntyä nimenomaan kertomuksen muodon löytämisestä eletylle elämälle.
Vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa tai psykoterapiassa voidaan ajatuksia ja muistoja työstää.

Myös kuuntelijan rooli on monesti ratkaisevan tärkeä. Sillä vaikka muistelua keritään kokoon itselle, täydentyy merkitys, kun tarinalla on kuulijansa. Vanha ihminen saa muistellessaan kokemuksen omasta kyvystään hahmottaa ja ymmärtää omaa elämäänsä, sekä tunteen siitä, että hän voi vaikuttaa elämäänsä.
Ihmiselämään kuuluu väistämättä tietoisuus kuoleman välttämättömyydestä. Siltalan sanoin: ihmisen elämä on kulkemista kuoleman suunnassa. Ihmisen ruumis väsyy, sairastelee eikä enää toivu saamistaan iskuista vanhetessaan. Tuntui lohduttavalta lukea Siltalan kirjasta kuinka vanha ihminen saattaa kypsyä rauhallisesti pikkuhiljaa ajatukseen omasta kuolemastaan. Muistan kuinka oma isoäitini monta kertaa viimeisinä vuosinaan saattoi sanoa, että hän on elänyt jo kylläkseen ja mielellään nukkuisi muille laitumille. Ehkäpä kyseessä oli masennusta ja ahdistusta enemmän halu vuorovaikutukseen ja uusien mielikuvien luomiseen liittyen kuolemaan. Ainakaan sävy isoäidin sanoissa ei ollut valittava tai katkera.

Tommy Hellsteniä mukaellen mieleni tekee todeta, että koskaan ei ole liian myöhäistä valmistella itselleen onnellinen vanhuus ja kuolema. Eri elämänvaiheiden kehitystehtäviin voi palata ja vastavuoroisuudessa ja vuorovaikutuksessa on mahdollista paikata puutteita minuuden kokemuksissa. Toivo, tahto, tarkoituksellisuus, pysyvyys, uskollisuus, rakkaus, huolenpito ja viisaus kuulostavat kaikki hyvän haltiatar-kummin lahjoilta. Kukaan ei niitä kasteessa saa, vaan ne on itse rakennettava elämän matkalla toki yhdessä läheisten ja muiden ihmisten kanssa.

Tuntuu hurjalta ja surulliselta, kun Siltala kirjoittaa, että viimeistään kuolemassa vanhus, voi tulla siksi, mikä hän on. Ehkä en ymmärrä, mitä hän väittämällä tarkoittaa, ja siksi olen erimieltä. Miksi kuolema tekisi meistä jotenkin aidompia kuin muu eletty elämä, rakkaus? surut? järjetön raivo? tai vaikkapa kova nälkä ja seksuaalinen tyydytys? Ja eivätkö nämä kaikki ole yhä osa vanhankin ihmisen elämää?

Emily Bennington: Who says it's a man's world - the girls' guide to corporate domination

Vaikka kirjan nimi vahvasti viittaa naisiin, sanoisin että kirjan neuvot, vinkit ja näkemykset eivät millään muotoa rajoitu sukupuoleen. Tänä päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa myös isät/miehet joutuvat käymään läpi samat perheen ja uran yhdistelemiseen liittyvät kysymykset kuin naisetkin.  Tästä kirjasta hyötyvät siis kaikki, jotka haluavat oppia johtamaan itseään, elämäänsä ja työuraansa suunnitelmallisesti ja tyydyttävästi, oli tavoite sitten loppujen lopuksi mikä tahansa pääjohtajasta - asiantuntijaa tai assistenttiin.

Pidin kirjan selkeän toteavasta tyylistä. Mieti mikä oikeasti on sinulle tärkeää ja toimi sen mukaisesti. Lopeta jauhaminen ja vatvominen. Arvosta itseäsi ja muita. Älä mietiä pelkkiä tavoitteita vaan kirjoita auki hyveet (virtues) joita voit ja haluat noudattaa jokapäiväisessä elämässä. Elä niiden mukaan matkalla tavoitteisiin. Tunnista itsesi, hengitä ja pysähdy. Kehitä sosiaalisia taitojasi. Hae palautetta. Opi antamaan ja saamaan palautetta. Opettele toimaan myös emotionaalisesti hankalissa tilanteisssa arvojesi ja hyveidesi mukaisesti. Coachaa tiimiäsi. Luota ja ole luottamuksen arvoinen.

Hassan Blasim: Irakin purkkajeesus

Todennäköisesti saan syyttää itseäni siitä, että muutamat tämän novellikokoelman novellit jättivät minut täysin kylmäksi. En tavoittanut fiilistä, juonta, tarkoitusta tai oikein mitään muutakaan. Mutta se ei haittaa, sillä muutama novelleista iski kiinni ja vei lujasti mukaansa. Miten erilaista onkaan elämä toisessa kulttuurissa, joskus lähellä, joskus kaukana? Toisinaan vain toisen ihmisen ajatuksissa, muistoissa ja kokemuksissa menneisyydessä? Murhat, väkivalta, pelko, sota ja samalla rakkaus, uhrautuvaisuus.

Erityisesti pidin sadunomaisesta novellista, jossa nuorilla miehillä on erityinen veitsien kadottamisen kyky - veitset vain häviävät ajatuksen voimasta.  Jotta taitoa voi harjoitella ja ylläpitää, pitää veitsiä koko ajan hankkia lisää. Myös kirjan niminovelli on enemmän kuin lukemisen arvoinen. Hassan Blasim järkyttää, lohduttaa ja näyttää valon välkkeen.

Marianne Stolbow: Erosta eteenpäin

Erosta eteenpäin on uusi suomalainen kirja kaikille parisuhteesta joskus eronneille, mutta myös niille jotka punnitsevat päätöstä erosta tai yhdessä jatkamisesta. Kirjan kirjoittaja Marianne Stolbow on ero alan guru ja pitkän työuransa aikana nähnyt monenlaisia eroja ja kokemuksia. Paljon yhteistä löytyy, siitä miten erosta pääsee eteenpäin ja mitkä vaiheet on läpikäytävä matkalla uuteen ja eheämpään omaan itseen - osana parisuhdetta tai yksin elävänä. Kirja käsittelee eroa ja sen aiheuttamia tunteita monelta kantilta elävästi ja värikkäästi.

Kirjan ajatukset pohjautuvat kokemusten lisäksi psykologi Bruce Fisherin kuuluisaan ja jo hieman vanhahtavaan teokseen Jälleenrakennus - kun perisuhteesi päättyy. Uusi suomalainen eroseminaari  ja tämä kirja ovat ajanmukainen ja suomalaiseen kulttuurin soveltuva apu eron tunnemylläkässä pyöriville ihmisille. Kannattaa lukea, kannattaa osallistua eroseminaariin/ryhmään. Ajatukset avautuvat, tunteet käydään läpi. Valo löytyy.


Seuraava Eroseminaari alkaa Tapiolassa 4.3.2015. Lisää tietoa http://espooneroseminaari.blogspot.fi/
tai sähköpostitse espooneroseminaari@gmail.com.

Roman Puertolas: Fakiiri joka juuttui Ikea -kaappiin

Intialaisen köyhän kylän petkuttaja-fakiirin matka kohti silmien avautumista ihmisenä tempaa mukaansa. Matkat vaatekaapissa, näyttelijätteren matkalaukussa ja kuumailmapallossa etc. heittelevät elämän kulkumiestä maasta ja tunnelmasta toiseen. Laittomat siirtolaiset ja kuuluisat elokuvatähdet ovat ystäviä siinä missä loppujen lopuksi tarinan alun vihamiehetkin. 

Tarina oli kutkuttava, kyllä. Eniten nauruhermojani veivät kuitenkin Ajatusatrun Vastan nimen lukemattomat ääntämiset. Lausutaan Ai tuo sattuu tai Ahvtirsuu turvasta. Niinpä niin, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Rakkaus

Tämän tarinan nuoria rakastavaisia varjostavat pitkät synkät varjot. Lainsäädäntö, medikalisointi, raamatun kirjoitukset, ihmisten hyljeksintä, uteliaisuus ja pilkka. "Homorutto" eli HIV löydetään, vaikka ei tiedetä miten se tarttuu ja mistä on kyse. Miksi tautiin sairastuvat homoseksuaalit? Onko kyseessä jumalan rangaistus?

Kirjassaan Jonas Gardell maalaa eteemme 80-luvun Tukholman homo-yhteisön ja tavat, joihin yhteiskunta on homoseksuaalit alistanut etsimään identiteettiään, tyydyttämään viettiään ja etsimään rakkautta ja hyväksyntää.  Vaikka Gardelin teksti jättää paikoin toivomisen varaa kaunokirjallisella puolella, on tarina niin rehellisen kaunistelemattomasti kirjoitettu, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin nielaista koko palanen. Ruotoinen kaikkineen. Ja todeta kuinka karvasta ja makeaa voi elämä olla.

Julie Berry: Kunnes kerron totuuden

Kun Judith pääsee palaamaan kotiinsa on maailma muuttunut. Myös Judith. Isä on kuollut, osittain suruunsa tyttären kadottua jäljettömiin. Äiti pitää Judithia kirottuna ja käskee pysymään mykkänä. Paha on kirjaimellisesti leikannut Judithilta kielen. Pieni kyläyhteisö ei pysty käsittelemään tapahtumia. Vaietaan, vaikka olisi kyky puhua.

Kirjan suuri paatos hymyilyttää välillä, mutta enimmäkseen kietoo otteisiinsa. Tunteet ovat paksuja, tahmeita, kiinnikäypiä - hyvässä ja pahassa. Rakkaus lämmittää, luo toivoa ja sattuu. Tarina kuitenkin elää ja kehittyy. Ehkäpä tarinalle kerrotussa lopussa on jo liikaa "nuoriso-kirjaa", mutta hyvä näin. Sillä kyllähän maailma on kaunis paikka.


Julie Berry (2013) Kunnes kerron totuuden. Tammi

Sonja Lyubomirsky: Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa

Sonja Lyubomirsky on psykologian professori Kalifornian yliopistossa. Hän kuuluu psykologian uudistajiin ja positiivisen psykologian esiin nostajiin. Tähän jo joitain vuosia sitten julkaistuun kirjaan hän on koonnut tehokkaasti ja hyvin jäsennellysti uusimpien tutkimusten tiedot, siitä millainen toiminta ja ajattelu auttaa tuottamaan ja ylläpitämän onnellisuutta elämässä. Suosittelen kirjaa. Se on tarpeeksi perusteellinen avatakseen teoriaa ja tutkimusta "itse-apu" oppaita enemmän. Samalla se on kuitenkin helppolukuinen, erilaiset ihmiset ja elämäntilanteet huomioiva ja armollinen. Kirjan lopusta löytyy vielä erillinen luku niille, jotka ovat parhaillaan masentuneita ja saattavat tarvita jämerämpiä konsteja tervehtyäkseen kuin kirjan kuinka ylläpidän onnellisuutta ohjeet.

Noin 50% onnellisuuden tunteesta lienee perinnöllistä samaan tapaan kuin taipumus verenpaineeseen tai kolesteroliin. Omilla elämäntavoilla voi kuitenkin vaikuttaa valtavasti. Näin on myös koetun onnellisuuden kanssa. Lyubomirsky esittelee ison joukon onnellisuutta nostavia aktiviteetteja ja näihin liittyviä harjoitteita, otettavaksi mukaan omaan jokapäiväiseen elämään. Lista alla näyttänee itsestään selvältä. Lyobomirskyn esittelemiin perusteluihin ja tutkimustuloksiin kannattaa kuitenkin kirjasta tutustua.

1. Kiitollisuuden ja myönteisen ajattelun harjoittaminen
2. Sosiaalisiin suhteisiin panostaminen
3. Stressistä, vaikeuksista ja traumoista selviäminen
4. Nykyhetkessä eläminen
5. Tavoitteisiin sitoutuminen
6. Kehosta ja sielusta huolehtiminen

Sonja Lyubomirsky ( 2009)  Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa. Basam Books.

Blanca Juti: Aitoja.Ihania.Omanlaisia. Suomalaisia menestystarinoita

 

Tämän kirjan lukemalla tapaat joukon suomalaisia unelmoijia, ongelmanratkaisijoita, toimeenpanijoita, menestyksentekijöitä ja tarinankertojia. Tuoreita, innovatiivisia, rohkeita, omanlaisiaan.

Unelmoijat näkevät ongelmassa aina mahdollisuuden eikä unelmilla ole rajoja. Toisaalta ilman ongelmanratkaisijoita, joilla on erityinen kyky yksinkertaistaa, järjestää, analysoida, emme olisi saaneet niin paljon aikaan. Menestyksentekijät ryhtyvät toteuttamaan. Toimeenpanijat tarttuvat hetkeen ja moninkertaistavat tuloksen, koska he tuovat myös muiden vahvuuden mukaan kuvioon. Tarinankertojat ovat läsnä innoittamassa muita, pitämässä mielenkiintoa yllä, yhdistämässä ihmisiä ja panemassa pohdintaa alulle.

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

Ensimmäiseksi Miki Liukkosen romaania Lapset auringon alla kätellessä huomio kiinnittyy poikkeuksellisen upeaan taittoon ja graffiseen ilmeeseen. Kirja on pieni, mutta jämäkkä kädessä. Kansiliepeet ovat auringon keltaiset ja sivuja koristavat tummat ylä-tai alaviivat. Vautsi. Miksi suomalaiset kirjat harvoin näyttävät näin komeilta ja viimeistellyiltä?

Itse tarina jakaantuu kahteen osaan: isään ja tämän poikaan, Jonakseen ja Henriin. Molemmat matkustavat ja  tarkkailevat maailmaa omista lähtökohdistaan. Egyptissä puretaan pyramideja, keltainen väri tekee tuloaan. Paikoitellen kirjassa käytetty kieli on nautinnollista. Pahimmillaan minua häiritsevät suunnattomasti juonen poluilta hypähtelyt milloin minkäkinlaisen pikkufaktan esittelyn tähden. Lisää kuria juoneen, niin luen mielelläni toisenkin Liukkosen romaanin.

Rosa Liksom: Väliaikainen

Jee! Liksomin lyhytproosa tekee näyttävän paluun.

Äidin poika, uusperhe,lottovoittaja,  pappi jne avaavat sanaisen arkkunsa Väliaikaisen sivuilla. Tarinat riehuvat suuntaan ja toiseen, tyyntyvät hetkittäin lähteäkseen taas vauhdikkaaseen huipennukseen. Elämä on värillistä, enemmänkin hyvää, rikasta ja vähintään kokijalle rakasta. Rosa Liksom ei kirjoita valittajista tai mielensä pahoittajista. Elämää eletään niillä korteilla,  jotka jaossa on saanut. 

Nainen haluaa pitää kesähäät, paremmat kuin ystävättärellä. Ukinukin nimi oli Pekka. Se söi pettuleipää, paisu ko ilmapallo, selvisi kuitenkin hengissä, kunnes kuoli. Molen pysyny paikalla ja maailma on juossu minua ympäri.

Roosa Liksom: Väliaikainen. 2014. Like.

Juhani Mattila: Herkkyys ja sosiaaliset pelot

"Yritä säilyttää kaistale taivasta elämäsi yllä.- Sinulla on herkkä sielu, harvinaislaatuinen, taiteilijan luonne, anna sille mitä se janoaa. " Marcel Proust

Herkkyyttä ei pidä piilottaa. Se on osa älykkyyttä ja tärkeä voimavara yksilölle ja yhteisölle. Näin kirjoittaa psykiatri Juhani Mattila tuoreessa kirjassaan. Yllättävän usein ihmisen herkkyys altistaa erilaisille sosiaalisille peloille. Näitä pelkoja ja jännityksiä Mattila käy tarkasti kirjassaan lävitse. Hän kirjoittaakin esipuheessa, että kirja on tarkoitettu avuksi itsetutkiskeluun ihmisille, jotka haluavat ymmärtää syvemmin itseään ja jaksaa työ- ja opiskeluelämän paineissa.

Pelkojen ja jännitysten taustalta Mattila löytää tunteiden ja toiveiden ristiriitoja, jotka ovat suurelta osalta piilotajuisia. Lähes kaikki jännittäjät ovat aistiherkkiä. He vastaanottavat tavallista enemmän informaatiota siitä, mitä on meneillään sekä heidän omassa mielessään että sosiaalisessa tilanteessa heidän ympärillään. Tietotulva kasvaa suureksi, hämmentää, syntyy ristiriitaisia havaintoja ja aistimuksia. Mattila kuvaa hyvin, miten tämä saattaa muuttua hävettäväksi, ahdistavaksi huonommuuden tunteeksi ja ympäristön tapahtumat saatetaan alkaa tulkita liikaa omasta toiminnasta tai toimimattomuudesta johtuvaksi. Ihminen saattaa alkaa etsiä ratkaisua vikasuunnasta ja alkaa kieltää oman olemuksensa ja luoda epäaidolle pohjalle rakentuvaa persoonaa.

Kirjan viimeisessä luvussa käydään läpi konsteja ja keinoja sosiaalisiin pelkoihin:
-tieto lisää turvallisuutta
-psykodynaaminen terapia
-sanat ovat sielun rakennuspuita esim. päiväkirjan kirjoittaminen
-kemiallinen lievittäminen


Juhani Mattila (2014).  Herkkyys ja sosiaaliset pelot: Kirjapaja.

Kati Tervo: Sukupuu

Kati Tervo on kirjoittanut nautinnollisen sukutarinan. Kieli on nasevaa. Lauseet lyhyitä, mutta ilmeikkäitä. Tarina etenee ja kulkee sujuvasti. Kiertää karikot, tarjoilee vuoroin makeaa ja suolaista. Elämää. Olisi helppoa ja viehättävää ajatella, että tarina on tosi ja tapahtunutta juuri sellaisena ja niillä sanavalinnoilla, joita Tervo on valinnut.

Kirjan asetelmissa ja tavassa kertoa on hämmästyttävää samanlaisuutta Tommi Kinnusen Neljäntien risteyksen kanssa. On äitiä ja poikia, anoppi ja taloon tuleva miniä. Samat vuosikymmenet. Samat kyräilyt, toiveet, rakkaudet ja pettymykset. Sukupuuhun tuovat raikkaita tuulahduksia kuvaukset Saksasta ja USA:sta.







Vaikka mikään ei jää kesken, olisin mieluusti lukenut vielä lisääkin. Jään kielipitkällä odottamaan Kati Tervon jatkoa ja sitä päätyykö tämä tarina kenties joskus vaikkapa elokuvaksi. Aineksia olisi.


Kati Tervo (2014). Sukupuu. WSOY

Diane Hennacy Powell:Kuudes aisti - Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet

Kirjan kirjoittaja neuropsykiatri Diane Hennacy Powell kertoo alkupuheessa henkilökohtaisen kiinnostuksensa yliluonnolliseen alkaneen jo lapsena. Taikuri pystyi lukemaan huoneen toisesta nurkasta käsin, mitä tahansa kirjaa etänä.  Kiinnostus vei Dianen opiskelemaan neurologisa ja kokoamaan tämän kiihkottoman, monipuolisen kirjan erilaisista ilmiöistä ja tapauksista.

Minulle kiinnostavin osuus kirjasta avautui loppupuolella tietoisuuden ja mielen käsittelyssä. Sen sijaan kirjan alkupuolen esimerkit telepatiasta, ruumiista irtaantumisesta yms on helpompi sivuuttaa olan kohautuksilla.  Kognitiiviset terapiat tuottavat aivoihin todistetusti uudenlaisia kytkentöjä, ja hermokirurgiset tutkimukset osoittavat, että aivojen kytkentöjen muuttaminen muuttaa myös ajattelutapojamme. Yliaistilliset ilmiöt antavat ymmärtää, että tietoisuutemme sisältää paljon sellaista, jota tiede ei vielä osaa todentaa. Kuka voisi väittää, että kaikki tieteellinen tieto, jota meillä tällä hetkellä on, on oikein, absoluuttinen totuus, jota ei koskaan tulla kumoamaan? Ja jokainen myöntänee, että on vielä paljon sellaista, jota ei osata tieteen keinoin täysin selittää? Kirjassa käydään  läpi myös tällaisiä asioita mm fysikaalisia ilmiöitä ja tutkimusta.

Suosittelen kirjaan tutustumista kaikille - skeptisyydestä huolimatta - erityisesti.

Diane Hennacy Powell (2010) Kuudes aisti. Aivojen yliaistilliset mahdollisuudet. Atena.

Inga Järvinen & Tuula Luhtanen: Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelu

Järvisen ja Luhtasen kirja työyhteisösovittelusta on erittäin selkeä ja ymmärrettävä opus siitä, miten sovittelua työyhteisössä tehdään. Prosessi, sen tavoitteet ja mahdolliset sudenkuopatkin on kuvattu selkeästi ja ytimekkäästi. Erityisesti arvostan kirjaan koottuja listoja lisälukemisesta niille, joilla on tarve tutustua aiheeseen vielä syvällisemmin. Toinen mahtava kirjasta löytyvä juttu ovat konkreettiset kysymyslistat, joita sovittelija voi prosessin eri vaiheissa käyttää.

Sovittelussa on kyse osapuolten yhteisen sopimuksen löytämisestä jatkoa ajatellen. Miten saadaan toiminta jatkossa toimimaan? Miten löydetään yhteinen tavoite ja keinot tavoitteeseen pääsemiseksi, että kaikki osapuolet voivat niihin sitoutua? Oikeat menetelmät, arvot, dialogisuus ja ratkaisukeskeisyys ovat sovittelussa tärkeitä.





Inga Järvinen & Tuula Luhtanen(2013)  Ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelu. Työterveyslaitos.

Brene Brown: En olekaan yksin. Totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta

Suuresti ihmettelen suomennokseen päätynyttä kirjan nimeä. Englanniksi kirja on ilmestynyt  vuonna 2007 nimellä I Thought It Was Just Me.  Kirjassa Brene Brown käsittelee tutkimustaan naisten kokemasta häpeästä ja luomaansa mallia häpeän voittamiseksi. Näin päädyin lukemaan kirjaa avain eri aiheesta kuin pitkä otsikko sai minut luulemaan. Virkistävää.. ehkä.. tosin aiheena häpeä, kuten kirjan kirjoittajakin toteaa, ei aina ole huokuttelevin, helpoin tai valoisin. Osa kirjan esimerkeistä ovat mielestäni tympeitä ja kliseisiä. Aiheita, joihin olen kyllästynyt. Otsikon lupaamat asiat perfektionismista ja riittämättömyydestä ovat sivuosassa, rivien välissä ja puuttuvatkin.

Muutama löytö kutenkin:
"Häpeä on tunne. On mahdotonta olla aito, jos häpeää, sitä mitä on ja mihin uskoo. Samalla emme voi olla avoimia toisille, mikäli koemme itsemme puutteellisiksi."


Häpeän sietokykyä voi kehittää. Häpeän vastakohdaksi Brown määrittää empatian. On opeteltava tunnistamaan häpeää itsessä laukaisevat tekijät, kehitettävä kriittistä asennetta, suuntauduttava rohkeasti ulospäin toisiin ihmisiin ja puhuttava asioista.

Oili Valkila: Loista puhujana

Oili Valkian uusi kirja puhumisen ja puheenpitämisen taidosta on hyvä paketti käytännön faktaa ja alan konkareiden henkilökohtaisia näkemyksiä, kokemuksia ja vinkkejä. Kirjan alkuosassa Valkiala esittää selkeästi puheenpitämisen perusasiat; miten äänenkäyttö, kuulija ryhmän huomioiminen, vamistautuminen jne. Fakta on tuotu esiin selkeästi. Näillä eväillä varmasti pääsee harjoitusten alkuun, vaikka ei olisi koskaan joutunut/päässyt julkisesti puhumaan.


Tämän teoksen suola löytyy kirjan loppuosasta. Sinne on koottu suomalaisten "huippu"puhujien kertomuksia ja näkemyksiä yleisölle puhumisesta, argumentoinnista ja myynnistä. Omista näkemyksistä ja kokemuksista kertovat kirjassa mm. Mato Valtonen, Riitta Saarikangas ja Ben Furman. On mahtavaa huomata, miten erilaisillakin strategioilla ja käytänteillä voi päätyä huippupuhuksi.


Suu vaan auki suomalainen :)

Peter A. Lavine & Ann Frederick: Kun tiikeri herää - Trauma ja toipuminen

Ylivireys, supistaminen, avuttomuus ja dissosisaatio ovat normaaleja reaktioita uhkaan. Traumaattisia oireita kehittyy, jos oireet ovat toistuvia ja kroonisia. Kierteestä on päästävä ulos, eikä se tapahdu kädenkäänteestä. Edistysaskeleet ovat pieniä. Peter Levine kuitenkin kirjoittaa, että parhaimmillaan järkyttävästä kokemuksesta ja trauman ylipääsemisestä voi muodostua ihmiselle tärkeä elämää ja itseä eteenpäinvievä ja kannattelevakin kokemus.

Peter Levine esittelee vuonna 1997 julkaistussa kirjassaan Kun tiikeri herää kehittämänsä somaattisen kokemisen hoitomuodon (Somatic Experiencing) lempeänä keinona jäsentää trauma uudelleen. Menetelmän tavoitteena on kehotuntuman avulla saada yhteys trauman oireisiin sitoutuneisiin voimiin ja energiaan, jolloin ne voidaan panna liikkeelle. 

There ain't no future in the past - Country & Western -laulu

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen kertoo perheen ja suvun tarinaa koko 1900-luvun ajalta neljän päähenkilön roolista käsin- äiti, tytär, miniä ja tyttären mies.  Jokainen näkökulma avaa uusia näköaloja tapahtumiin, jotka kuoriutuvat auki yksi toisensa jälkeen kirjan edetessä. Kuinka lapsia saadaan, taloja rakennetaan, soditaan, rakastetaan ja vihataan? Ja vuodet vierivät.

Kun olen lukenut Neljäntienristeyksen viimeisen sivun ja painan kirjan kannet kiinni, on kertomus kauniisti täynnä - valmis - ja omaksi itsekseen täydentynyt. Hyvä kirja, joka pitää otteessaan siihen viimeiseen sivuun asti.

Wibke Bruhns: Isäni maa - saksalaisen perheen tarina

Isäni maa on omaelämänkerrallinen katsaus oman suvun vaiheisiin ja historiaan 1900-luvun kiehuvissa vaiheissa. Wibke Bruhns on nelilapsisen varakkaan saksalaisen kauppias- ja teollisuussuvun perheen nuorin tytär.  Hän syntyi vuonna -38 keskelle kolmannen valtakunnan nousua. Tähän kirjaan hän on koonnut ison määrän materiaalia sukunsa ja perheensä tapahtumista. On hämmästyttävää, miten valtavan paljon materiaalia perhe onkin tuottanut. On päiväkirjoja, on kirjeitä, on sukukronikkaa. Ja vaikka osa esimerkiksi kirjeenvaihdosta oli myöhemmin takavarikoitu tai itse tietoisesti tuhottu, löytyy silti erinäisiä dokumentteja ja johtolankoja tapahtumiin, ajatuksiin ja tunteisiin.

15.81944 majuri Hans Georg Klamroth tuomittiin kuolemaan osallisena Hitlerin vastaista salaliittoa. Sitä ennen hän on palvellut erinäisissä tehtävissä natsisaksan sotavoimissa. Koko perhe kuuluu puolueeseen. Lasten kanssa lauletaan Hitleriä ylistäviä lastenlauluja.

Tytär -Wibke Bruhns - joka oli kuusi vuotias, kun hänen isänsä teloitetaan hirttämällä, pyrkii tässä kirjassa vastaamaan vaikeisiin kysymyksiin: miksi isänmaallinen ja menestynyt perhe sortui natsismiin? Miksi annettiin kauheuksien jatkua? Miksi isä lopulta oli mukana salaliitossa ja tuomitsi Hitlerin? Samalla kun hän kuvaa yhteiskunnan sortumista totalitarismiin, kuvaa hän myös yhden yksittäisen perheen tragediaa ja  parisuhteen piinaa. Rivien välissä ja riveiltäkin on luettavissa paljon surua ja tuskaa menetetystä isästä, epävakaasta lapsuudesta ja syyllisyydestä, joka lienee enemmän muiden kuin omaa, mutta silti kipeän laatuista.

Esko Valtaoja: Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen

Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen on nimensä mukaisesti hajanainen kokoelma maailman ihmettelyä, ylistystä ja järkeilyä. Pohditaan kielten alkuperää, runoutta, jumalan olemassaolemattomuutta, ihmiset tajuntaa, lajien kehitystä, fysiikan lakeja ja tietysti tähtitiedettä.

Oi ihana Esko. Jostain saan kirjaa lukiessa päähäni hassun ajatuksen, että tähän mieheen voisi helposti rakastua. Fani olen ollut jo aikaisemminkin, mutta jokin Esko Valtaojan tavassa heittää itsensä vahvasti persoonana mukaan kirjoituksiinsa viehättää suuresti. (Arvaan kyllä. että toisia sama tyyli  enemminkin ärsyttää). Mielipiteitä Esko Valtaoja jakaa varmasti. Tosin uskon, että meitä faneja on kuitenkin runsaasti enemmän. Tämä kirja hautui hyllyssäni pitkään ennen kuin siihen tartuin. Onneksi voin tarttua siihen joskus vielä uudestaan.




"Kotini meri, kotini maa, kotini taivas; kävelen rannalla, ihmetystä ja riemua täynnä kaikesta mitä näen."


Esko Valtaoja (2007) Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen. Ursa.

Ulla-Leena Lundberg:Jää

Eletään sotien jälkeisiä vuosia saaristossa, kun Luodoille muuttaa uusi pappi perheineen. Miten seurakunta ottaa papin vastaan? Millainen mies haluaa papiksi ulommille saarille ja miksi? Mitä paljastuukaan luotolaisten suhteista ja menneisyydestä?

Lundberg kuvaa saaristolaista elämänmenoa preesensissä. Vuodenajat vaihtuvat ja askareet niiden mukana. Ihmisten väritys elää hienosti. Pappiin perheineen kiintyy yksi jos toinenkin - myös minä kirjan lukijana.

Finlandia-palkintonsa arvoinen teos puhuttelee monelta kantilta. Tämä kirja oli pitkään sukulaiselta lainassa ennen kuin siihen tartuin. Jatkossa lienee tarttuva myös muihin Ulla-Leena Lundbergin  teoksiin.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Maailma ei ole entisensä - jäätiköt ovat sulaneet, ilmasto muuttunut ja sodat sekä erilaiset katastrofit ovat tuhonneet sivilisaation sellaisena kuin me sen tunnemme. Vedestä on pulaa ja maailmaa hallitaan totalitaarisin keinoin. Noria - nuori teemestari isänsä jälkeen - kantaa salaisuutta puhdasvetisestä lähteestä ja teehen liittyvistä seremonioista. 

Vaikka kirjan sanomasta voisi löytää hälytyskellojen moikua ja moralisointia, on kirjaan tarina kirjoitettu niin rauhallisesti, ilmavasti ja hengittäen, että enemmän kuin hetkittäin on helppo unohtaa, mistä tarinassa loppujen lopuksi on kyse. Jotain rauhallista, syvää ja ikiaikaista kääriytyy kirjan lauseisiin. Olen iloinen, että tämä kirja  on suomalainen avautuen samalla mielestäni mihin tahansa kulttuuriseen suuntaan. Hieno kirja. On mahtavaa jäädä odottelemaan Emmi Itärannan seuraavaa julkaisua.

Emmi Itäranta (2012) Teemestarin kirja. Teos.

Henning Mankell: Likainen enkeli

Ruotsalainen nainen on omistanut ilotalon 1900 -luvun alun Afrikassa. Tämä käy ilmi emämaahan Portugaliin lähetetyistä veronkantoon liittyvistä asiakirjoista. Tämä tiedetään. Loppu on kirjailijan vapautta. Kuka tuo nainen oli? Miten hän oli päätynyt ilotalon omistajaksi Afrikkaan ja miten hänelle kävi? Dekkaristi Mankell on luonut hienon tarinan tosiasioiden ympärille ja laajentanut samalla kerrontaansa dekkareiden ulkopuolelle mielestäni menestyksekkäästi.

Anna Lundmark joutuu lähtemään kotoaan elannon ja paremman elämän perään. Hän päätyy Austraaliaan matkaavaan laivaan kokiksi. Ensimmäisen suuren menetyksen koettuaan, hän jättäytyy matkasta Mosabikissa.  Nopeasti elämä kuljettaa häntä lisää, hän huomaa olevansa kaupungin suosituimman bordellin rikas omistaja. Mustien ja valkoisten välinen kuilu on valtava. Köyhistä oloista Ruotsista kotoisin oleva Anna ei tunne oloaan kotoisaksi sääntöjen, rotujen ja kultuurien sekamelskassa.  Päätöksiä on tehtävä.

Satu Rommi: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa

Koska tänä vuonna en kesälomaile ulkomailla, tartuin kirjastossa Satu Rommin "enemmän kuin tavalliseen" matkakirjaan. Millaista olisi elää kolme vuotta Intiassa? Pitää omaa kahvilaa ja opiskella jooga-gurujen oppilaana?

Värikäs Intia, kuuma, vaarallinen, eksoottinen, upea, hellyttävä ja vastakohtainen Intia. Länsimaisen kulttuurin ja intialaisen kulttuurin törmäys. Lika, tungos, vatsataudit, jooga, pyyteetön auttaminen ja ystävällisyys.

Kirja ei piirtä mairittelevaa kuvaa länsimaisista joogaopiskelijoista. Eikä ylipäänsä elämästä Intiassa. Jokin pitää kuitenkin ottessaan, sillä monet ovat palanneet maahan kerta toisensa jälkeen.

Steven Hall: Haiteksti

Haiteksti on kirja, joka sai minut ymmälleen. Paikkapaikoin luin sitä nautiskellen ja uusista ideoista ja ajatuksista iloiten. Ja paikkapaikoin toivoin lähinnä, että kirja loppuisi pian. En mielelläni jätä kirjaa kesken - vallankin kun epäilen, että kirjan ideoiden ja hienouden ymmärtäminen saattaisi vaatia hiukan enemmän keskittymistä ja ponnistelua kuin olen heti ollut valmis kirjalle antamaan. Niinpä kahlasin tämänkin kirjan loppuun saakka, vaikka en välttämättä tätä korkeakulttuurista (?) ((tekotaiteellista ?! HUI)) pläjäystä varauksettomasti suosittelisi ainakaan kesäloman pikkuviihdykkeeksi...

Kirjan päähenkilö Eric Sanderson on mies, joka on unohtanut kaiken entisen elämänsä. Kauhukseen hän huomaa, että häntä jahtaa ajatusidea-olento-hai - ludovikaani. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin " ihoon ja kemikaaleihin kääritty käsite".  Miten mieltä piinaavan käsitteellisen monsterin voi voittaa?  Mistä monsteri on saanut alkunsa? Mitä Ericin aikaisemmassa elämässä on tapahtunut?

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Suomalaisemme Venäjällä - Ville Haapasalo - kertoo uskomattomia tarinoitaan ja muistojaan opiskelujensa ja uransa alkuvaiheista itäisessä naapurimaassamme  tässä haastattelujen muotoon puetussa kirjassa. Vauhdikkaiden tapahtumien ja uskomattomien stoorien lisäksi kirjasta löytyy joukko upeita Juha Metson valokuvia Ville Haapasalosta ja Venäjältä.

Kirjan lisäotsikkokin "Et kuitenkaan usko" antaa jo lisämakua, siitä millaisia juttuja Ville kirjassa kertoo. Toki hyvässä tarinassa kuuluukin olla joustoa mukana - ilmeisen erityisesti tämä kuuluu venäläiseen juttuperinteeseen. Moneen Ville onkin ehtinyt mukaan ja erilaisista sopista ja kiipeleistä selvinnyt. Upea juttu. Hattua nostan uralle ja konstailemattomalle asenteelle, joka kirjasta hienosti välittyy. Tämä kirja on matka erilaiseen kulttuuriin ja maahan, jota ei enää ole olemassa. Venäjä on muuttunut 90-luvun vuosista. Aika aikaa kutakin..





Kauko Röyhkä & Juha Metso (2013) Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Docendo.

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Tässäpä oivallinen, viihdyttävä ja loppuun asti yllättävä 800-sivuinen järkäleromaani, joka on helppo- ja (yllättävän) nopealukuinen. Samasta tarinasta löytyy tarina kielletystä rakkaudesta, rikoksesta ja (yllätys yllätys  ilmeisesti minun kuukauden teema) kirjan kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on amerikkalainen pikkukaupunki 70-luvulla ja myöhemmin 2000- luvulla ja kirjailijan palkkiot liikkuvat miljoonissa dollareissa.

Vanha rikos on selvittämättä, ja uusien mutkien kautta se tulee taas ajankohtaiseksi. Mitä tapahtui 15-vuotiaalle Nolalle ja mitä kaikenkaikkiaan tahtui kesän -75 aikana?  Onko syyllinen best seller kirjailija Harry Quabert vai joku ihan muu? Mitä tapahtuukaan kun tutkimukset aloitetaan uudelleen kolmenkymmenen vuoden jälkeen?

Joel Dicker pyörittää lukijaa hienosti kertomuksensa pauloissa niin, että kaikki yksityiskohdat  selviävät omalla ajallaan. Ensimmäinen luku on tärkein - kiinnostus pitää herättää. " Kirjan viimeisen luvun tulee aina olla hienoin." Viimeisessä luvussa ratkeavat viimeisetkin yksityiskohdat. Kuva kirkastuu.

Kerstin Ekman:Huijareiden paraati

Kuka kirjat kirjoittaa ja miten voimme olla varmoja prosessista? Mitä on kirjailijan työ, luovuus ja mitä kuuluisaksi kirjailijaksi tuleminen oikeasti vaatii? Mistä kirjailijuudessa on kyse? Näillä (ja monilla muillakin) teemoilla herkuttelee Kirstin Ekman vasta suomennetussa kirjassaan Huijareiden paratiisi.

Satiirinen romaani koostuu toisaalta kirjan käsikirjoituksesta, jossa käydään lävitse vuosikymmenet kirjailija-kaksikon ( toinen kirjoittaa ja toinen on markkinointi-feissi) elämää. Ja toisaalta kommenteista ja ajatuksista, joita yllätyksellinen "kaapista-tuleminen" toisessa osapuolessa herättää.

Kirja on nautinnollista luettavaa, vaikka minulta todennäköisesti Ruotsin kulttuurielämää tuntemattomana ilmeisesti menee jotain myös ohi. Huijauksia on joskus paljastunutkin. Kuinka moni on jäänyt paljastumatta?

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

Tarina, joka alkaa vanhan miehen päähänpistosta kävellä satojen kilometrien matka kuolemansairaan entisen työkaverin luokse, alkaa hitaasti ja kuivahkosti. Alkupuolella kirjaa mietinkin, miksi kummassa kirjaan tartuin ja mitä voisin siitä saada. Pikkuhiljaa ihmissuhteiden olemukset ja Haroldin elämän tapahtumat alkavat paljastua. Satojen kilometrien patikkamatkalla Harold tapaa monia ihmisiä ja kun epäusko meinaa vallata löytyy aina joku, jonka avusta ja ystävällisyydestä ammentaa lisää voimaa ja päättäväisyyttä. Hän luopuu hotelli- ja motellihuoneista ja nukkuu mieluummin luonnossa tai ulkorakennusten kuistella yms. Puhelin unohtuu jo lähtiessä kotiin ja lompakkonsa hän lähettää kotiin vaimolleen matkan varrelta. On vapauttava kokemus luopua kaikesta entisestä.

Kirja on taitavasti kirjoitettu paljastaen palanen kerrallaan menneitä tapahtumia. Päivästä toiseen kävellessään Harold kohtaa ajatuksissaan torjumiaan asioita. Mukavan tylsästä ja paikalleen jämähtäneestä elämästä alkaa kuoriutua jotakin aivan uutta ja tuoretta. Ja samalla huomaan tarttuneeni kirjan ja Haroldin kävelyretken imuun. Suosittelen kesäkirjaksi, lomakirjaksi, tarinaksi elämästä, muutoskirjaksi elämään.

Jyrki Heino: Kello

Eli selonteko tapahtumista, jotka käynnistyivät kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista

 

Jyrki Hieno jatkaa hienoa kuvaustaan 1700-luvun lopun Turusta ja Suomesta. Tässä romaanissa vieraillaan myös Keisarinna Katariinan hovissa Pietarissa.

Ruotsalaisen aatelisperheen pojan kuolemaan liittyvien yksityiskohtien tutkiminen vievät mukaan monimutkaiseen tapahtumavyyhtiin, jossa ei säästytä lisärikoksilta. Heino onnistuu tuomaan mukaan yllätyksiä loppuun asti, vaikka en kirjan jännittävyyskertoimella varsinaisesti leveilisi.

Kirjan suola liittyy historian tapahtumien, aikakauden ja jännitysnäytelmän yhdistelmään. Itseni kiinnostavin historian aspekti liittyy alkemiaan - kullan valmistukseen, jota kirjassa sivutaan. Aiheeseen olisi mukava perehtyä lähemminkin. Välttämättä takana ei ollut vain itsekkäitä pyrkimyksiä, vaan taustalta saattoivat löytyä myös idealistiset ajatukset tasa-arvosta ja vaurauden tasaisesta jakautumisesta. Tällaista aspektia en ollut tullut ajatelleeksi ja asiaan yhdistäneeksi.

Jyrki Heino (2014)  Kello. Schildts&Söderstöm, Helsinki.

Anu Korvenniemi (toim) Toisen maailman kartalla - kirjoituksia psykoosista

Anu Korvenniemen toimittamaan kirjaan on kerätty neljän ihmisen tarina psykoosikokemuksistaan. Vaikka jokainen tarina onkin reilusti erilainen, löytyy kaikista yhtäläinen kokemus siitä kuinka minuus tuntuu katoavan, kuinka jokin muu vie ja kuinka samalla on kuin katselisi omaa toimintaansa jotenkin vierestä tai erillään.
Kirja vie vaikeiden asioiden äärelle. Se antaa neljä rohkaisevaa esimerkkiä siitä, miten asioista voi selvitä ja kehittyä eteenpäin. Jokainen tarina on todellisuudessaan kaunis ja tärkeä.

Tarinansa kertovat ihmiset ottavat kantaa siihen, millaiset tapahtumat edelsivät tilanteen huonontumista ja toisaalta sitä millainen apu ja hoito auttoi heitä eteenpäin. Lääkkeet, sairaalan oma maailma, kanssasairastelijat, terveydenhuollon ammattilaiset ja sukulaiset ja ystävät näyttelevät kertomuksissa tärkeää roolia. Vaikka ihminen ei kykenisi puhumaan tai ilmaisemaan asioitaan, saattaa hän pystyä kuitenkin niitä ajattelemaan ja läpikäymään mielessään. Tämä on hyvä muistaa. Koskaan ei ole turhaa osoittaa toivoa ja valaa rohkeutta ja luottamusta. Tarvitaan esimerkkejä selviytymistarinoista. Tässä kirjassa niitä on. Kaunistelemattomia, osin avoimiksi jääviä.

Malcolm Gladwell: David ja Goljat - miksi altavastaajat usein voittavat?

Daavid saattaa tänäkin päivänä voittaa Goljatin. Gladwelin väittämän mukaan hyvinkin usein. Goljatin vahvat puolet saattavat sisältää sen nimenomaisen heikkouden, johon pienempi altavastaaja voi päästä kiinni. On osattava valita oikeat keinot, välineet ja ajankohta.


Aikaisempien Gladwellin kirjojen tapaan tässäkin kirjassa käydään läpi mielenkiintoisia elävän elämän esimerkkejä ja tutkimuksia tiedemaailmasta kuten Stuart Oskampin klassinen koe psykiatrien parissa. Kokeessa selvittiin paraneeko lääkärin tekemä diagnoosin tarkkuus, jos heille annetaan lisää tietoa potilaasta. Kokeen mukaan tiedon lisääminen ei täsmentänyt lääkärin arvioita, sen sijaan heidän uskonsa oman arvion pätevyyteen parani jatkuvasti. Ylipätevyyden negatiivisten seurausta välttämiseksi tarvitaankin nöyryyttä. Olemalla liian goljat saatat tipahtaa davidin edessä.
Kirjoittaja kysyy kuinka selvästä haitasta, kuten lukihäiriöstä tai traumasta kuten toisen vanhemman menettämisestä jo lapsena, olla toisinaan myös hyötyä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Kirjassa hän esittelee esimerkkejä tällaisista ihmisistä mm. leukemian hoitomuotojen kehittämiseen vahvasti vaikuttaneen lääkärin. Hänen mukaansa osa ihmisistä tottuu kamppailemaan erilaisuutensa ja vaikeuksiansa kanssa niin hyvin, että pääsee ja kasvaa yli miellyttämisen halun, joka normaalisti enemmän tai vähemmän sitoo ihmisiä tavanomaisiin ja sovinnaisiin ratkaisuihin.








Malcolm Gladwell (2013) David ja Goljat - miksi altavastaajat usein voittavat? WSOY

Lindholm & Saarinen: Keskustele ja kehity 2.0 - kehityskeskustelusta vuoden paras työpäivä

Kuinka kehityskeskustelupäivästä voisikin saada ihmisille vuoden parhaan työpäivän? Tavoite kuulostaa kaukaiselta, mutta ei kuitenkaan  utopistiselta. Kuten niin monessa muussakin asiassa - paljon on kiinni omasta asenteesta. Oma ohjeeni on ollut kehityskeskusteluun valmistautuessa, että mieti mikä tai mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, jotka haluat saada selville ja toisaalta mikä on se tärkein asia, jonka haluat toisen osapuolen ymmärtävän keskustelun aikana. Viesti on sama kummallekin keskustelun osapuolelle.

Keskustele ja kehity 2.0 on oivallinen kirja kehityskeskusteluista - tuttua juttua hyvin perusteltuna ja pureksittuna. Se summaa keskustelujen hyödyt ja näkövinkkelit kolmesta eri näkökulmasta; ylijohto, esimiehet ja työntekijät. Aito dialogi, joka ei tapahdu tyhjiössä, vaan organisaation strategian ja tavoitteiden puitteissa, on ja pitäisi olla johtamisen työkalu nro 1. Valitettavasti kirjankin esiintuomat yleiset ongelmat ylimmän johdon sitoutumattomuudesta, keskustelujen jäämisestä leijumaan tyhjiöön tai ylipäänsä dissaamisesta tyyliin "hoidetaan tämän nyt pois oikeiden töisen alta pois" - asenne eivät ole vieraita minunkaan kokemuksissani.


Keskustelujen onnistuminen lähtee ylimmästä johdosta. On ymmärrettävä, mitkä ovat keskusteluprosessin konkreettiset tavoitteet. On suunniteltava tavoitteita palveleva prosessi ja prosessin seuranta. On oltava systemaattinen ja toisaalta sallittava tilannekohtaiset joustot. On saatava keskijohto ja työntekijät sitoutumaan.


Keskustele ja kehity 2.0 kirjassa on kehitelty uudenlainen ryhmäkeskustelut sisältävä kiinnostava malli, johon kannattaa tutustua. Monet kehittämisasiat koskevat ryhmää tai tiimiä, jolloin systematiikka näiden asioiden kehittämiseen kuulostaa hyvältä lähtökohdalta.




"Siitä hetkestä, kun panostus kehittämiseen lakkaa tai jää muiden asioiden jalkoihin, alkaa alamäki."

Lindholm T. & Saarinen J.  (2014) Keskustele ja kehity 2.0 - kehityskeskustelusta vuoden paras työpäivä. J-Impact Oy; Helsinki.