Satu Rommi: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa

Koska tänä vuonna en kesälomaile ulkomailla, tartuin kirjastossa Satu Rommin "enemmän kuin tavalliseen" matkakirjaan. Millaista olisi elää kolme vuotta Intiassa? Pitää omaa kahvilaa ja opiskella jooga-gurujen oppilaana?

Värikäs Intia, kuuma, vaarallinen, eksoottinen, upea, hellyttävä ja vastakohtainen Intia. Länsimaisen kulttuurin ja intialaisen kulttuurin törmäys. Lika, tungos, vatsataudit, jooga, pyyteetön auttaminen ja ystävällisyys.

Kirja ei piirtä mairittelevaa kuvaa länsimaisista joogaopiskelijoista. Eikä ylipäänsä elämästä Intiassa. Jokin pitää kuitenkin ottessaan, sillä monet ovat palanneet maahan kerta toisensa jälkeen.

Steven Hall: Haiteksti

Haiteksti on kirja, joka sai minut ymmälleen. Paikkapaikoin luin sitä nautiskellen ja uusista ideoista ja ajatuksista iloiten. Ja paikkapaikoin toivoin lähinnä, että kirja loppuisi pian. En mielelläni jätä kirjaa kesken - vallankin kun epäilen, että kirjan ideoiden ja hienouden ymmärtäminen saattaisi vaatia hiukan enemmän keskittymistä ja ponnistelua kuin olen heti ollut valmis kirjalle antamaan. Niinpä kahlasin tämänkin kirjan loppuun saakka, vaikka en välttämättä tätä korkeakulttuurista (?) ((tekotaiteellista ?! HUI)) pläjäystä varauksettomasti suosittelisi ainakaan kesäloman pikkuviihdykkeeksi...

Kirjan päähenkilö Eric Sanderson on mies, joka on unohtanut kaiken entisen elämänsä. Kauhukseen hän huomaa, että häntä jahtaa ajatusidea-olento-hai - ludovikaani. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin " ihoon ja kemikaaleihin kääritty käsite".  Miten mieltä piinaavan käsitteellisen monsterin voi voittaa?  Mistä monsteri on saanut alkunsa? Mitä Ericin aikaisemmassa elämässä on tapahtunut?

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Suomalaisemme Venäjällä - Ville Haapasalo - kertoo uskomattomia tarinoitaan ja muistojaan opiskelujensa ja uransa alkuvaiheista itäisessä naapurimaassamme  tässä haastattelujen muotoon puetussa kirjassa. Vauhdikkaiden tapahtumien ja uskomattomien stoorien lisäksi kirjasta löytyy joukko upeita Juha Metson valokuvia Ville Haapasalosta ja Venäjältä.

Kirjan lisäotsikkokin "Et kuitenkaan usko" antaa jo lisämakua, siitä millaisia juttuja Ville kirjassa kertoo. Toki hyvässä tarinassa kuuluukin olla joustoa mukana - ilmeisen erityisesti tämä kuuluu venäläiseen juttuperinteeseen. Moneen Ville onkin ehtinyt mukaan ja erilaisista sopista ja kiipeleistä selvinnyt. Upea juttu. Hattua nostan uralle ja konstailemattomalle asenteelle, joka kirjasta hienosti välittyy. Tämä kirja on matka erilaiseen kulttuuriin ja maahan, jota ei enää ole olemassa. Venäjä on muuttunut 90-luvun vuosista. Aika aikaa kutakin..





Kauko Röyhkä & Juha Metso (2013) Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Docendo.

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Tässäpä oivallinen, viihdyttävä ja loppuun asti yllättävä 800-sivuinen järkäleromaani, joka on helppo- ja (yllättävän) nopealukuinen. Samasta tarinasta löytyy tarina kielletystä rakkaudesta, rikoksesta ja (yllätys yllätys  ilmeisesti minun kuukauden teema) kirjan kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on amerikkalainen pikkukaupunki 70-luvulla ja myöhemmin 2000- luvulla ja kirjailijan palkkiot liikkuvat miljoonissa dollareissa.

Vanha rikos on selvittämättä, ja uusien mutkien kautta se tulee taas ajankohtaiseksi. Mitä tapahtui 15-vuotiaalle Nolalle ja mitä kaikenkaikkiaan tahtui kesän -75 aikana?  Onko syyllinen best seller kirjailija Harry Quabert vai joku ihan muu? Mitä tapahtuukaan kun tutkimukset aloitetaan uudelleen kolmenkymmenen vuoden jälkeen?

Joel Dicker pyörittää lukijaa hienosti kertomuksensa pauloissa niin, että kaikki yksityiskohdat  selviävät omalla ajallaan. Ensimmäinen luku on tärkein - kiinnostus pitää herättää. " Kirjan viimeisen luvun tulee aina olla hienoin." Viimeisessä luvussa ratkeavat viimeisetkin yksityiskohdat. Kuva kirkastuu.

Kerstin Ekman:Huijareiden paraati

Kuka kirjat kirjoittaa ja miten voimme olla varmoja prosessista? Mitä on kirjailijan työ, luovuus ja mitä kuuluisaksi kirjailijaksi tuleminen oikeasti vaatii? Mistä kirjailijuudessa on kyse? Näillä (ja monilla muillakin) teemoilla herkuttelee Kirstin Ekman vasta suomennetussa kirjassaan Huijareiden paratiisi.

Satiirinen romaani koostuu toisaalta kirjan käsikirjoituksesta, jossa käydään lävitse vuosikymmenet kirjailija-kaksikon ( toinen kirjoittaa ja toinen on markkinointi-feissi) elämää. Ja toisaalta kommenteista ja ajatuksista, joita yllätyksellinen "kaapista-tuleminen" toisessa osapuolessa herättää.

Kirja on nautinnollista luettavaa, vaikka minulta todennäköisesti Ruotsin kulttuurielämää tuntemattomana ilmeisesti menee jotain myös ohi. Huijauksia on joskus paljastunutkin. Kuinka moni on jäänyt paljastumatta?

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

Tarina, joka alkaa vanhan miehen päähänpistosta kävellä satojen kilometrien matka kuolemansairaan entisen työkaverin luokse, alkaa hitaasti ja kuivahkosti. Alkupuolella kirjaa mietinkin, miksi kummassa kirjaan tartuin ja mitä voisin siitä saada. Pikkuhiljaa ihmissuhteiden olemukset ja Haroldin elämän tapahtumat alkavat paljastua. Satojen kilometrien patikkamatkalla Harold tapaa monia ihmisiä ja kun epäusko meinaa vallata löytyy aina joku, jonka avusta ja ystävällisyydestä ammentaa lisää voimaa ja päättäväisyyttä. Hän luopuu hotelli- ja motellihuoneista ja nukkuu mieluummin luonnossa tai ulkorakennusten kuistella yms. Puhelin unohtuu jo lähtiessä kotiin ja lompakkonsa hän lähettää kotiin vaimolleen matkan varrelta. On vapauttava kokemus luopua kaikesta entisestä.

Kirja on taitavasti kirjoitettu paljastaen palanen kerrallaan menneitä tapahtumia. Päivästä toiseen kävellessään Harold kohtaa ajatuksissaan torjumiaan asioita. Mukavan tylsästä ja paikalleen jämähtäneestä elämästä alkaa kuoriutua jotakin aivan uutta ja tuoretta. Ja samalla huomaan tarttuneeni kirjan ja Haroldin kävelyretken imuun. Suosittelen kesäkirjaksi, lomakirjaksi, tarinaksi elämästä, muutoskirjaksi elämään.

Jyrki Heino: Kello

Eli selonteko tapahtumista, jotka käynnistyivät kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista

 

Jyrki Hieno jatkaa hienoa kuvaustaan 1700-luvun lopun Turusta ja Suomesta. Tässä romaanissa vieraillaan myös Keisarinna Katariinan hovissa Pietarissa.

Ruotsalaisen aatelisperheen pojan kuolemaan liittyvien yksityiskohtien tutkiminen vievät mukaan monimutkaiseen tapahtumavyyhtiin, jossa ei säästytä lisärikoksilta. Heino onnistuu tuomaan mukaan yllätyksiä loppuun asti, vaikka en kirjan jännittävyyskertoimella varsinaisesti leveilisi.

Kirjan suola liittyy historian tapahtumien, aikakauden ja jännitysnäytelmän yhdistelmään. Itseni kiinnostavin historian aspekti liittyy alkemiaan - kullan valmistukseen, jota kirjassa sivutaan. Aiheeseen olisi mukava perehtyä lähemminkin. Välttämättä takana ei ollut vain itsekkäitä pyrkimyksiä, vaan taustalta saattoivat löytyä myös idealistiset ajatukset tasa-arvosta ja vaurauden tasaisesta jakautumisesta. Tällaista aspektia en ollut tullut ajatelleeksi ja asiaan yhdistäneeksi.

Jyrki Heino (2014)  Kello. Schildts&Söderstöm, Helsinki.