Brene Brown: Uskalla haavoittua- Elä rohkeasti täydellä sydämellä

Brene Brown puhuu kirjassaan suuresta uskalluksesta, kun on uskallettava astua esiin ja tulla aidosti näkyviin. Suuri uskallus edellyttää omanarvon tuntua. Se on myös haavoittuvuutta; epävarmuutta, riskinottoa ja emotionaalista suojattomuutta. Brown kysyy ja vastaa kirjassaan seuraaviin kysymyksiin; mikä saa meidät pelkäämään haavoittuvaisuutta? Miten suojaudumme? millaisen hinnan maksamme siitä, että sulkeudumme ja vetäydymme? Ja ennen kaikkea miten myönnämme ja hyväksymme oman haavoittuvaisuutemme niin, että voimme alkaa muuttaa tapaa, jolla elämme, kasvatamme lapsiamme ja johdamme?

"Lapsina meillä oli tapana ajatella, että aikuisiksi kasvettuamme emme enää ole haavoittuvaisia. Mutta aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa haavoittuvaisuuden hyväksymistä. Koska olemme elossa, olemme haavoittuvaisia." – Madeleine L’Engle





Brene Brown kirjoittaa hienosti häpeän nujertamisesta: ”Häpeä saa voimansa puhumattomuudesta. Siksi se rakastaa perfektionisteja. Kun alamme puhua häpeästä, se alkaa näivettyä. Kieli ja tarina tuhoavat sen. ” Hän kehottaa myös miettimään eroa termien häpeä, syyllisyys, nöyryytys ja nolostuminen.  Syyllisyys = tein jotain pahaa, häpeä = olen paha.

Miten pärjätä ja voittaa häpeä:
1. Häpeän tunnistaminen ja sen laukaisijoiden ymmärtäminen. Häpeä on biologiaa ja biografiaa – myös fyysisiä tuntemuksia ja oireita.
2. Harjoita kriittistä tietoisuutta
3. Suuntaudu ulospäin
4. Häpeästä puhuminen

”En ole se, mitä minulle on tapahtunut. Olen se, miksi päätän tulla.” – Carl Jung

Varo ja vältä näitä:
1. ilon tukahduttaminen
Ilo tulee luoksemme aivan tavallisina hetkinä. Se on vaarassa jäädä huomaamatta.
Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on.
Älä heitä iloa hukkaan.
2. perfektionismi
Perfektionismi ei ole sama asia kuin erinomaiseen lopputulokseen pyrkiminen, eikä se ole itsensä kehittämistä. Pohjimmiltaan kyse on hyväksynnän hakemisesta ja yritys välttää häpeää.
3. turruttaminen

Matka eheään elämään:
1. Aitouden vaaliminen: luopuminen sen miettimisestä, mitä muut ihmiset ajattelevat
2. Myötätuntoisuuden vaaliminen itseä kohtaan: luopuminen perfektionismista
3. Sietokyvyn vaaliminen: luopuminen turruttamisesta ja voimattomuudesta
4. Kiitollisuuden ja ilon vaaliminen: luopuminen riittämättämyysajattelusta ja pimeän pelosta
5. Intuition ja luottavaisuuden vaaliminen: luopuminen varmuuden tarpeesta
6. Luovuuden vaaliminen: luopuminen vertailusta
7. Leikin ja levon vaaliminen: luopuminen uupumisesta statussymbolina ja tuottavuudesta oman arvon mittarina
8. Tyyneyden ja hiljaisuuden vaaliminen: luopuminen ahdistuksesta elämäntapana
9. Mielekkään työn vaaliminen: luopuminen itseen kohdistuvista epäilyistä ja siitä, millainen pitää olla
10. Naurun, laulun ja tanssin vaaliminen: luopuminen viileydestä ja kontrolloinnista


Brene Brown (2013) Uskalla haavoittua- Elä rohkeasti täydellä sydämellä. Basam Books.

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Jos edellinen lukemani kirja (Sinisalon Auringon ydin) kertoi fiktiivisen rinnakkaistodellisuuteen nojaavan kauhukertomuksen ihmisen ja erityisesti naisen asemasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa omaan elämäänsä, on tämän kirjan kertomus mitä totisinta totta tämänkin päivän Suomessa ja lähes koko historian ehkäisyvälineiden leviämisestä -60 luvulta taaksepäin katsoen. Ihmisen vapaus, ajatukset ja tekemiset määritellään karkeasti ulkoapäin uskonnollisen ideologian muodossa. Erityisesti naisen elämää rytmittää merkittävästi ja monessa tapauksessa erityisen raskaasti biologia - lasten synnyttäminen ja pienistä huolehtiminen vuodesta toiseen.

Kirja kertoo lestadiolaisesta pariskunnasta Aleksista ja Viljasta, jotka alkavat odottaa kaksosia - viidettä ja kuudetta lastaan.  Kertojan roolin ottaa välillä Vilja (perheen äiti/nainen/vaimo), välillä lapset nukkeleikkien muodossa ja välillä saamme lukea blogia, jonka kirjoittajakin selviää kirjan lopussa.
Taivaslaulu on kauniisti kirjoitettu kirja, joka valottaa hyvin erilaisia näkökulmia ja tunteita. Mukana on paljon rakkautta, toisista välittämistä, toivoa, aitoa uskoa ja halua turvautua jumalaan - mutta myös epäilyä, kapinaa, väsymystä ja epätoivoa. Kieli on kaunista ja ilmavaa - kuin taivaslaulua. Väripaletti on runsas.

"Olen äitimaa. Olen musta multa ja kylvetty siemen. Olen kohoava oras ja keltainen tähkä. Olen elonleikkuu ja viluinen pelto. Olen lumen alla lepäävä routamulta.

Olen omenapuu. Olen tuoksuva kukka ja kuulas hedelmä. Olen pienten lintusten pesäpuu. Olen isojen lintujen laulupuu. Olen taivaalle kurottava huurteinen lehdetön puu."

Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Luin tätä kirjaa enimmäkseen kananlihalla ja ajatukset sekaisin. Enimmäkseen kirja oli kammottava. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi mielestäni  huono. 

Mustavalkoiset stereotypiat hallitsevat diktatuurin muodossa Suomea. On paljon kiellettyä. Ihminen ei itse päätä kohtalostaan vaan toiset tekevät päätöksiä urautuneiden ja luutuneiden latujen muodossa. Naiset on jalostettu avuliaiksi tunneherkiksi blondeiksi, joiden tehtävänä on lähinnä miellyttää miehiä ja lisääntyä. Jos tähän muottiin ei taivu, on edessä sterilisointi ja työntäyteinen työmuurahaisen elämä. Tämän yhteiskuntakritiikin lisäksi kirjaan on upotettu jonkinlainen dekkarinomainen rikosjuoni ja rakkauskudelma. Lisäksi tarinassa etsitään kadonnutta siskoa ja haetaan kiksejä kielletystä chilistä, jonka käyttäjiä ja myyjiä poliisit ja valtiovalta jahtaavat.  

En usko, että tämä kirja jättää kylmäksi ketään.

Risto Havunen & Anna Lavikkala: Ongelmia ratkaiseva esimies

Kirjan kirjoittajat kertovat esipuheessa, että kirjan tarkoitus on nopeuttaa ongelmanratkaisun taitojen oppimista sekä rohkaista esimiehiä tekemään ratkaisuja erityyppisissä esimiestyöhön liittyvissä ongelmissa. Risto Havunen on sosiaalipsykologi ja toinen kirjoittaja Anna Lavikkala lakimies. Mielenkiintoinen yhdistelmä kovaa lakia ja soveltavaa ihmis- ja käyttäytymistiedettä siis.

"Hyvä pomo ei tarkoita samaa kuin kiva pomo. Härkää on otettava sarvista!"
















Ongelmat eivät ratkea itsestään. Ongelmanratkaisu onkin yksi esimiestyön osa-alue. Jos siitä ei pidä ja se on ylitsepääsemättömän vastanmielistä ja vaikeaa on hyvä miettiä, onko esimiesrooli oikea ylipäätään. Lisäksi on muistettava, että ongelmanratkaisun taito on osaamista yhtä lailla kuin muukin ammatillinen osaaminen. Sitä voi kehittää ja sitä tulee kehittää. Yksi hyvä keino on  tutustua lähemmin kyseiseen kirjaan.

Kirja esittää tunnekuohunnan ja kriisien perusratkaisuksi esimiehen tyynen viileää pureutumista ryhmän perustehtävään ja sen taustalla oleviin edellytyksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ryhmän jäsenten kanssa on keskusteltava siitä 1) mitä me olemme yhdessä tekemässä 2) mitä esimies odottaa alaisiltaan tämän tehtävän hoitamiseksi 3) mitä alaiset odottavat esimieheltään 4) mitkä ovat yhteiset pelisäännöt ja toimintamallit ja 4) mikä edellisistä on mahdollisesti muuttunut, mitä ei enää tehdä, minkälainen toiminta ei auta tavoitteiden saavuttamista jne.

Neuvo kääntää huomio perustehtävään ja tavoitteisiin, on yksinkertainen ja selkeä. Siitähän  työyhteisössä on kyse. Näin pitäisi löytyä myös yhteinen tavoite ja tapa pyrkiä tavoitteiseen.

Risto Havunen & Anna Lavikkala (2010) Ongelmia ratkaiseva esimies. Talentum

Sana Krasikov: Vielä vuosi

"Halusin kirjoittaa novelleja nimenomaan yksilöiden kohtalosta, mutta niin, että ne yhdessä muodostaisivat vivahteikkaan kuvan siitä juurettomuudesta ja epävarmuudesta, joka seurasi Neuvostoliiton hajoamista" kertoo kirjalija Sana Krasikov kirjan kansiliepeessä. Hän on syntynyt vuonna 1979 ukrainalais-georgialaiseen perheeseen Ukrainassa. Perhe muutti Yhdysvaltoihin 1987 ja kirja on kirjoitettu englanniksi.

Mielestäni kirjalija onnistuu tavoittessaan hyvin. Novellin ihmiset elävät useiden todellisuuksien välillä. Mennyt Neuvostoliitto, jossa maalaispojan on pakko löytää morsian Leningradista ja hylätä kotikylän tyttö, jotta saa kaupunkiin pysyvän asuinluvan. Viime vuosikymmenien uusrikkaiden ja keinottelijoiden Moskova. Usa:aan muuttaneet siirtolaiset ja toinen polvi siirtolaisia - monta kansalaisuutta ja identiteettia.

Mitähän tämän novellikokoelman kirjoittaja ajattelee parhaillaan vellovasta Ukrainan ja Krimin tilanteesta? Ainakin yhden kuvakulman lisää tämä kirja omalla tavallaan antaa.

Hans Fallada: Yksin Berliinissä

Hans Fallada kirjoitti tämän tositapahtumiin perustuvan tarinan jo 40-luvun lopulla hieman ennen kuolemaansa. Kirja on kuitenkin suomennettu vasta nyt. Se kertoo hienon tarinan pienen kansalaisen protestista totalitaarista pelkoon, ilmiantoihin ja väkivaltaan nojaavaa valtiota vastaan.

Eletään 40-luvun alkua natsien hallitsemassa Berliinissä. Perheen poika kuolee sodassa ja ainoan poikansa menettäneille vanhemmille antaa suru voimaa aloittaa pieni protestinomainen mutta hengenvaarallinen taistonsa hallitsevaa koneistoa vastaan. Useamman vuoden ajan pieni hiiri onnistuukin heittelemään kapuloitaan jättiläisen rattaisiin. Poliisit ja Gestapo jahtaavat pariskuntaa.  Samalla kuvataan yhden naapuruston elämää ja erilaisia strategioita selviämiseksi tilanteessa, joka ei päästä ketään helpolla. Puolensa on loppujen lopuksi kaikkien valittava.

Inhimillisyys löytyy pienistä teoista, elämän laitapuolen kulkijoiden kuvauksesta ja urheasta rakkaudesta lähimmäisen hyväksi. Vastakohtanaan ääretön julmuus, oman eduntavoittelu ja pelko, joka saa toimimaan järjestelmän ehdoilla.


”Oikeus toteutukoon, ankarimmalla mahdollisella tavalla. Erästä tunnettua lausetta mukaillen voin vain sanoa: Fiat justitia, pereat mundus! Ei lieventäviä asianhaaroja tällaisen rikollisen tapauksessa, joka ei ihmisen nimeä ansaitse!”

Kirjan lopusta löytyy mielenkiintoista aineistoa niin päähenkilöpariskunnasta kuin kirjan kirjoittajastakin.

Hilary Mantel: Susipalatsi

Vuoden 2009 Booker palkinnon voittaja Hilary Mantelin Susipalatsi on mitä mainioin historiallinen romaani. Se kertoo Thomas Cromwellin tarinan räätälin pojasta yhdeksi Englannin valtakunnan vaikuttavimmaksi mieheksi ja kuninkaan vasemmaksi kädeksi.

Tämä 800-sivuinen järkäle on vaikuttavaa luettavaa. Suosittelen kuitenkin ennen kirjaan tarttumista pientä kertausta ajan historiaan, sillä muutoin voi olla mahdotonta pysyä tapahtumien ja henkilöiden perässä. Tämä kirja ei taivuta rautalangasta.  Kaikki kirjan henkilöt ovat oikeasti eläneitä henkilöitä ja heitäkin on paljon.


1500-luku oli uskonpuhdistuksen aikaa. Cromwellin tuella Kuningas Henrik VIII nimitti itsensä kirkon johtajaksi ja rikkoi välit mahtavaan Vatikaaniin ja Paaviin. Kirkon omaisuus siirtyi kuninkaalle. Samalla mahdollistui avioero kuningattaresta ja uusiin naimisiin meneminen. Kirjassa kuvataankin hyvin probleeman monimutkaisuutta. Kuningattarella on kannattajansa, lait, asetukset ja uskonnon valta on suurta ja meinaa kaataa kuninkaan suunnitelmat. Tarvitaan viisaita tukijoita ja uusia ideoita. Ihmishenki on herkässä ja keinot kovat. Kidutus ja kuolemanrangaistus ovat yleisessä käytössä. Loppunsa kohtaa mm. jälkipolvien kunnioittama filosofi Thomas More pitäessään mieliteensä Paavin jumalan puolella, vaikka hänelle tarjotaan pakotietä tilanteesta. Moren irtimestatun pään pelastaa hänen tyttärensä, sen jälkeen kun se on jo viikkoja roikkunut lontoolaisten nähtävillä.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Kirjan tarina liikkuu kahdessa ajassa; Viro neljäkymmentä luvulla keskellä sotaa ja saksalaismiehitystä sekä kuusikymmentäluvulla osana Neuvostoliittoa. Useamman ihmisen yhdessä ja yksin kantamat salaisuudet, ihmismielen varjot ja hyveet ovat se verkko, jonka varaan historian tapahtumat keromuksessa luodaan. Miten ihmiset ottivat vastaan saksalaiset vapauttajat vai valoittajat? Mitä ajateltiin saksalaisiin ihastuneista naisista?  Kuka lopuksi peri voiton ja miten?

Tarinan kerronta ei etene kronologisesti vaan hypähdellen. Tämä yksistään ei tee kirjan lukemisesta vaativaa, mutta yhdistettynä alati vaihtuvaan kertojaan, erilaisiin peitenimiin, arveluihin, spekulaatiohin, viittauksiin, hämäyksiin, vakoiluun jne. ajan tyylin mukaisesti, on kirjan lukeminen keskittymistä vaativaa. Asiaa toki auttaa perehtyneisyys naapurimaamme historian käänteisiin.  Kaikenkaikkiaan sanoisin, että edellisen Oksasen kirjan kohdalla se mikä oli sopivassa määrin nautinnollista, on tässä kirjassa jo liikaa ja syö tarinan tehoa.

Viimeiseen lukuun saakka tarinassa riittää käänteitä ja paljastuksia. Ihmisiä häviää ja löytyy. Asiat saavat merkityksiä, joskus vuosikymmenienkin päästä.  Raskaat vuodet jättävät jälkiä. Ja monesta sydämestä löytyy arpia. Näin varmasti yhä on nyky Virossakin. Jokaisella on jonkinlainen historiansa ja taustansa, sukunsa tarinat ja kohtalot. Siksikö tästä ajasta kirjoittaa parhaiten suomalainen, joka on tarpeeksi etäällä ja välimatkan päässä? Ehkä meidän suomalaisten on myös helpompi tässä kohdin lukea tarinaa tästä ajasta ja tapahtumista. Ehkä Viro tarvitsee väliin vielä yhden sukupolven, jotta arpi on tarpeeksi ehyt ja kääntynyt enemmän voimaksi kuin taakaksi, palatakseen tekemään tutkielmaa traagisesta viime vuosisadasta.

Ari Rämö: Yksinkertaista johtamista – arvostaen

Esimiesrooli on ihmistä arvostava palvelufunktio. Tässä on oikeastaan Ari Rämön mukaan kiteytettynä kaikki, mitä tarvitaan onnistuneeseen esimiestyöhön ja motivoimiseen.  Jokainen voikin tehdä tietoisen valinnan ja muistaa arvostaa ja vähintäänkin pidättäytyä arvostelemasta. Aika-ajoin on terveellistä pysähtyä miettimään millainen esimies haluaa olla? Mitä on oppinut omilta esimiehiltäni, niin hyviltä kuin huonommiltakin  johtamisesta?  Miten näyttää arvostustaan jokaisessa kohtaamistilanteessa?

Mitä sinä tekisit jos olisit minun paikallani? on kysymys, joka antaa mahdollisuuden tuoda esiin parannusehdotuksia arvostelematta aikaisempaa tai kysyjää.  Tärkeää on tällöin toki ottaa ehdotukset todesta ja lähteä rakentamaan ratkaisuja niiden pohjalta.
Miten olisin parempi esimies juuri sinulle?


Kuuntelu, avoin vuoropuhelu, kaikkien mukaan ottaminen päätösten tekemiseen ja ideoimiseen, erilaisuuden arvostus, muutosten ja kehittymisen ja kehittämisen arvostaminen ovat trendejä, jotka näkyvät jo. Tulevaisuuden työelämässä ne näkyvät yhä enemmän.  Tähän on päästävä. Ja sitä kohdin voi tietoisesti toimintaansa rakentaa. Yksi keino on vaikka lukea kyseisen opuksen tapaista johtamiskirjallisuutta, jotta opit ja ajatukset pysyisivät mukana arkipäivän tekemisessä ja tarpeeksi mielenpäällä.


Ari Rämö (2013) Yksinkertaista johtamista – arvostaen. Suomen Liikekirjat.

Joni Martikainen: Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan?

Kirjalla on raflaava nimi: Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Kirja esitteleekin ytimekkäästi vanhempaa ja aivan tuorettakin tutkimusta liittyen havaitsemisen, ajattelun ja muistamisen harhoihin. Kirjailija Martikainen  kertoo nettisivuillaan kirjoittaneensa sellaisen kirjan, johon olisi itse halunnut päästä tutustumaan ennen perusteellista paneutumistaan asian saloihin eli siis jonkinlaisen perusteoksen aihealueeseen liittyen.  Itse ajattelen, että kyseinen kirja tai vastaavat tiedot tulisi sisältyä jokaisen peruskoulun oppimäärään, yhdessä ensiapukurssin ja uimakoulun kanssa. :) 

Ihmisen evolutiivinen historia, aivojen rakenteet, havaintojärjestelmien toimintaperiaatteet ja ajattelujärjestelmän lainalaisuudet johtavat ihmistä moniin virhepäätelmiin omasta itsestä ja maailmasta ympärillä. Ihminen muokkaan aktiivisesti ja silti mahdollisesti tiedostamattaan koko ajan mielipiteitään, asenteitaan ja jopa muistojaan, pitääkseen tulkinnan itsestään ja ympäröivästä maailmasta hallinnassaan.  Tulevaisuuden ennustaminen on kiehtovaa ja intuitiolla on suuri merkitys ihmiselle. Kuitenkin on tilanteita, joissa esimerkiksi linnut ja jyrsijät kykenevät toimimaan paremmalla tuloksella, kun eivät pyri tekemään liian monimutkaisia tulkintoja tai ennusteita tulevista tehtävistä, kuin ihmiset. Tiedetään, että muistot muuttuvat tarpeiden ja johdattelujen mukaan.  Monessa ammatissa päästään parempaan lopputulemaan kun unohdetaan varsainen kokemuksen mukainen ammattitaito ja "silmä", ja uskotaan puhtaasti tilastolliseen faktaan.  Ihminen sitoutuu ja arvostaa, sitä minkä eteen on nähnyt vaivaa –panostanut – ja sosiaalinen vuorovaikutus ja paine vaikuttavat suuresti mieltymyksiin. Asenteet ja mielikuvat ovat omiaan muuttumaan, kun jotain absurdiakin asiaa toistetaan tarpeeksi paljon. Tuttu asia valitaan mieluummin ja sitä pidetään parempana.  Nämä ja muutamat muut ”ajattelun”tiivistelmät kuvataan kirjassa psykologiseen tutkimukseen nojaten.

Kirjassa summataankin hienosti, että ihmisen ajattelu- ja havaintojärjestelmä on sopeutunut ennen kaikkea selviämään ympäristössään ja maailmassaan. Tarkoituksellista ei tällöin ole olla oikeassa tai tavoittaa absoluuttista totuutta asioista. Myös kieli on tällainen selviämiseen ihmisen kehittämä väline.

Antoisia lukuhetkiä. Tämän kirjan jälkeen on hyvä ponnistaa syvemmälle aiheen saloihin ja havaita kirjassa kuvattuja tilanteita omassa elämässään.

Joni Martikainen. 2012. Älä usko kaikkea mitä ajattelet. Miten, miksi ja milloin aivosi johtavat sinua harhaan? Hakapaino; Helsinki.