Toukokuu

Huhtikuu about

Maaliskuu about

Helmikuu about

Tammikuu about

 

Jyrki Vainonen: Lasin läpi

Niminovelli kertoo veljestä, jota alkoholi vie mennessään. Asunto on sekasortoinen, asiat hoitamatta. Vain viinaa riittää niin hyvin, että lopulta hän asuu suuren suuren pullon sisällä viestitellen sieltä käsin veljelleen lappuja kirjoitellen.


"Lennä perässä sitten kun on aika."  Novelli on kaunis kuvaus lähiomaisen tuhon tiestä.


Kaikissa kirjan novelleissa outous kasvaa kertomuksen edetessä. Kirjan viimeinen novelli vanhemmista, jotka muuttuvat kasveiksi sängyissään tuo vahvasti mieleen Leena Krohnin kertomukset.  Samalla kun he loittonevat tästä maailmasta ja olomuodosta, he vahvistuvat olemaan vahvemmin ja enemmän jotakin muuta. Käykö meille kaikille kenties vielä niin? Sekö meitä odottaa?


Jyrki Vainonen (2007). Lasin läpi. Loki-kirjat.

Robert Galbraith: Käen kutsu

Joulun pyhinä, kun pakkaset paukkuvat ja vatsa on kylläinen jouluherkuista, on nautinnollista käpertyä sohvan nurkkaan mehevän dekkarin parissa. Tämä kirja vaikutti juuri sellaiselta välipalalta, jota välipäivinä kaipaa.


Rikas nuori mallinainen on kuollut epämääräisissä olosuhteissa - tippunut parvekkeelta. Poliisi tulkitsee tapahtumat itsemurhaksi. Veli on toista mieltä ja hälyttää apuun yksityisetsivän - kirjan varsinaisen sankarin ja hahmon sekä samalla tämän uuden toimistoassistentin. Parivaljakon tutkimuksissa paljastuu yhtä ja toista.


Vaikka päärooli kaksikko on sympaattisen lihaa ja verta ja juoni jokseenkin looginen, on kirja kokonaisuudessaan harvinaisen mitään sanomaton. Eipä kannusta erityisemmin tarttumaan Robert Galbraithin seuraavaan kirjaan. Taidan jättää nämä niitä enemmän arvostaville. Sorry :(

Antti Holma: Järjestäjä

Kertomuksen alussa Tarmo työskentelee kirjastossa ja kärsii naiskollegoidensa jakamattomasta huomiosta. Öisin Tarmolla on aivan toisenlaista seuraa - satunnaista, kiehtovaa ja hyvin salattua -  miesseuraa.

Järjestäjä on mainio kertomus kirjastosetä Tarmon elämänmuutoksesta - uusi ura, työympäristö ja rakkaus. Se on kuvaus teatterin maailmasta  Homoseksuaalina elämisen rikkaudesta (voisi kirjoittaa myös iloista ja suruista). Ystävyydestä. Naisten kiinnostuksesta. Hersyvän hauskoja ja mielenkiintoisia ovat minulle erityisesti Tarmon kuvaukset naisten maailmasta, haluista ja kiinnostuksen kohteista.

Holma antaa melkoisen nyrkkipyykkikäsittelyn teatterille-laitoksena ja taiteen muotona, näyttelijöille, homoille ja heteroille. Mennen tullen. Tullen mennen.

Antti Holma (2014). Järjestäjä.Otava

Juha Itkonen:Ajo

Täytyy tunnustaa, etten ole aikaisemmin tutustunut Juha Itkosen tuotantoon. Syksyn uutuuskirja Ajo vaikutti kiinnostavalta teemojensa ja kannen kauniin punaisen värin ansioista. Nyt olisi aika korkata tämäkin tuttavuus.

Taitava kirjoittava Itkonen selvästikin on ja kieli on nautittavaa. Ajatuksia ja sanottavaakaan ei kirjasta puutu.1960-luvulla tapahtuu auto-onnettomuus, jossa perheen aikuinen poika menehtyy. Nuoruus katkeaa. Jäljelle jää surua, epätoivoista jossittelua. Nykyajassa nainen pakenee elämäänsä pienen poika-lapsensa kanssa ulkomaille kertomatta kenellekään. 60-luvulla ajetaan ajokorttia, kun onnettomuudessa kuskina ollut perheenpää ei enää kykene auton rattiin henkisistä syistä. Henkisesti järkkyy myös nykyhetken kertoja Saksan autobaanoilla. Tarinaa paljastetaan pieni palanen kerrallaan. Kuka on kukin, mitkä ovat suhteet kertojien, henkilöiden ja tapahtumien välillä. 

Valitettavasti jouduin toteamaan, että kirjan luettuani olin melko pettynyt - ehkä siksi, että odotin paljon. Joka tapauksessa tänä vuonna aikaisemmin lukemani Kati Tervon ja Tommi Kinnusen  samaan kategoriaan "kerroksellisesti ja palastellen kerrotut tarinat suomalaisista eri sukupolvista ja vuosikymmenistä" kirjat vain tekivät Ajoa suuremman jäljen ajatuksiin ja tunteisiin. Täydentyivät ja tyydyttivät.

Antti Tuuri: Alkemistit. Maallinen rakkaus

Eikö jokaisessa hyvässä tarinassa ole vähintään puolet totta ja toinen puoli kerrontaa, väritystä ja juonenkuljetusta? Näin lienee ainakin Antti Tuurin viisasten kiven etsimisestä eli kullan valmistamisesta kertovassa Alkemistit kirjassa. Tuuri onkin koonnut romaaniinsa aineistoa 36:sta maanmittari Carl Bergklintin kirjoittamasta ja Kansallisarkistossa jälkipolville säilyneestä kirjeestä.

Kirjasta tekee minulle mielenkiintoisen sekä ajankuvaus, että se kullan valmistamiseen liittyvä ajatus, että näin saatu varallisuus poistaa maailmasta köyhyyttä ja epätasa-arvoa.  Kurjuus poistuisi ja maailmaan syntyisi kokonaan uudenlainen, parempi ihminen.

1780-luvulla Ruotsi-Suomessa elää vakaasti usko kullan valmistuksen mahdollisuuteen, vaikka Ranskan hovin alaiset ja monet muutkaan oppineet eivät ole taidossa onnistuneet. Aatelinen August Nordenskiöld on tarinan päähulttio; velat moneen suuntaan, uskottomuus vaimolle ja perheelle. Hänen apulaisensa Carl Bergklint toimii tarinassa kertojana ja rakennelmaa kannattelevana voimana. Kunnes rakastuu kauppiaan tyttäreen. Vielä silloinkin hän jaksaa kilvoitella puhtaan omatunnon ja erilaisten aatteellisten oppi-isien jalanjäljissä.

Leena Krohn: Auringon lapsia

Orvokki palkataan kukkakaupan lähetiksi sattumalta. Pienen tytön maailma laajenee hetkessä moneen suuntaan. Kukkia viedään mm. sairaalaan, vankilaan, ylioppilaalle ja kaupungin kauneimmalle neidolle.

Krohn kirjoittaa tapansa mukaan hillityn kauniisti maailman suurista pienistä totuuksista meluamatta ja melskaamatta. Jokaisessa tarinassa esiintyy kukka ja kukkalähetyksen saaja, jonka avulla Orvokille aukeaa uusi näkymä, todellisuus tai tarina.

"Kukan salaisuus on siemen ja siemenen salaisuus on kukka. Se on loputonta. Kukan täytyy kuihtua, jotta siemen kypsyisi. Sen kuolema on siemenen tulevaisuus."

Leena Krohn (2011). Auringon lapsia. Teos

Furman&Pinjola&Rubanovitsch: Valmenna onnistumaan. Nyt.

Ota askeleita kohti parempaa elämää.

Onnistumisen ilo>>> osaamistasot ja ilon jakaminen
Positiivinen henki >>>yksilön vastuu ja yhteisön voima
Ongelmien ratkaiseminen>>> keskustelukulttuuri ja ilmapiiri
Johtaminen >>> itsensä johtaminen ja keskinäinen kannustaminen
Rakentavan kritiikin salaisuus >>> valittamiskulttuurista toivomiskulttuuriin
Kohti korkeatasoista palvelua >>> työn merkityksellisyys
Priorisoinnin merkitys >>> ajan ja energian hallinta
Tunnista mielen voima >>> mielikuvien vaikutus onnellisuuteen
Opi oppimaan sisäisen valmentajasi avulla >>> löydä vahvuutesi
Motivoi itseäsi >>> miksi tavoite on sinulle tärkeä
Johda itseäsi >>> tee tavoitteestasi julkinen, se toimii
Selätä stressi >>> oivalla, missä taidoissa on parantamisen varaa

Jos yllämainitut eivät mielessäsi kirkkaina ja selvinä, kannattaa ottaa kirja kauniiseen käteen ja tutustua tarkemmin kolmikon Furman, Pinjola & Rubanovitsch ajatuksiin. Kirja on myös koristeltu mukavilla elävän elämän esimerkeillä sekä haastattelunomaisilla case-kysymyksillä, jotka avaavat kirjassa kuvattua tapaa ajatella ja toimia.

Ben Furman, Nina Pinjola ja Mika D. Rubanovitsch (2014) Valmenna onnistumaan. Nyt. Johtajatiimi.

Anna-Leena Härkönen: Seitsemän oikein

Kukapa ei olisi hetken pohtinut, sitä miten elämäänsä muuttaisi, jos voittaisi lotossa? Anna-Leena Härkönen on nyt pohtinut kysymystä kokonaisen romaanin verran. Elämä muuttuu, mutta pysyykö suunta kuitenkin loppujen lopuksi samana, vaikka nopeutuukin? Tätä jää kirjan päähenkilö pohtimaan ratkaisujensa kanssa.

Kenelle kerron? Miten kerron? Herääkö kateus? Olenko muiden silmissä enää vain iso rikas kasa rahaa? Osaanko sijoittaa varat vai kadotanko taitamattomuuttani? Missä ja millaista on rahalla ostettava vapaus? entä rakkaus, luottamus ja toivo?

Kuka on se minä jollaiseksi pystyn itseni rahalla ostamaan? vai pystynkö?

Jos jostain tarinasta löytyvät monet kliseet, niin varmasti tästä. Ymmärrän kuitenkin paremmin kuin hyvin, että tämä teos on pitänyt kirjoittaa ja haluttu julkaista. Laatu on tasaisen varmaa Härköstä. Ei huonoa, jos ei järisyttävääkään - kuitenkin viihdyttävää, todentuntuista ja hyvä jatko "jospa voittaisin lotossa.." haaveiluille.

Jorma Ollila, Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys -Kasvunpaikkana Nokia

Kun jälkeen päin kirjoittaa tarinaansa 14 vuoden tapahtumista, on sanomattakin selvää, ettei kaikilta kaunistelemisilta tai jälkeenpäin viisastelusta voi välttyä. Siitä huolimatta olen valmis nielaisemaan tarinan tällaisena kuin se tässä kirjassa tarjoillaan. Rehti suomalainen mies luotsaa laivaansa haaksirikosta toiseen - välissä toki menestystäkin nauttien. Suuri on kaunista. Ennustaminen on vaikeaa. Monet ovat oikeassa tänään ja huomenna väärässä.

Tarttuessani kirjaan en uskonut lukevani sitä kokonaan. Näin kuitenkin tapahtui. Huomasin haluavani kuulla lisää näistä Nokian takana seisseistä ihmisistä. Luvuissa oli kuitenkin keskenään toistoa ja kertausta, johon en keksi muuta syytä kuin että kirja oli kirjoitettu palastelijoille. jos luet vain paloja kirjasta, pääset kärryille jollain  tapaa. Pystyt hampsimaan murusia sieltä ja täältä. Kätevää ehkä jos olet kiireinen toimitusjohtaja tai toimittaja, mutta olisiko tarinan kauneus kuitenkin kokonaisuudessa.

Saku Tuominen: Luova järkevyys. Arkisen luovuuden ylistys

Luin Luekirja.fi kirjan. Luovaa järkevyyttä. Erityisesti kun lähinnä luin kirjaa aamun aikaisina ja pimeinä tunteina vielä peiton alla. Ipadia käyttämällä valoja ei tarvinnut laittaa ja puolisoni sai nukkua rauhassa. Järkevää.. Hieman eri tavalla tehtyä.. Pienesti luovaa, kuten Tuominen kirjoittaa.

Luovuus on kykyä tarkastella työ- ja arkielämän asioita suuresti tai pienesti toisin. Se on halua tehdä muutoksia ja kehittää asioita. Ja se on rohkeutta toimia, kokeilla ja toteuttaa erilaisia ideoita, vaikka niiden toimivuudesta ei voi olla varma. Kokeilemisen jälkeen tietääkin jo enemmän.

Kyllä vaan, haluan pyyhkiä silmälaseistani liiallisen tutun ja turvallisen toiston ja ottaa mukaan rippusellisen rohkeutta ja etunojaa, lähtiessäni tänäänkin arkisiin haasteisiini. Pidetään tuomiset mielessä :)

Juhani Laakso: Mielen taito. Vapauta tunteita - kehitä ajatuksia.

Oli ilo lukea Jaakko Laakson selkeää, kattavaa ja hyvin jäsenneltyä esittelyä nykyaikaiseen kognitiotieteeseen pohjautuvista mielen taidon kehittämisen ajatuksista ja välineistä. Suosittelen kirjaa kaikille.

Laakso kirjoittaa mielentaidoista uudenlaisen suhteen rakentamisena itseen. Voimme kehittää ja vahvistaa ajatteluamme ja tunteitamme siten, että ikävistäkin tunteista ja kuohuista, voimme palauttaa itsemme tasapainoiseen ja tyytyväiseen mielentilaan.  Luomme maailmamme ajatuksillamme ja teoillamme. Tunteita voimme oppia bongailemaan kuin lintuja ja saamaan nistä siten paremman otteen ja hyväksynnän. Ensimmäinen näkyvin tunne saattaa myös peittää alleen jonkin syvemmän tunteen, joka olisi hyvä oppia erottamaan.

"Mieli on paras työkalumme ja suurin rasitteemme."


Juhani Laakso: Mielen taito. Vapauta ajatuksia - kehitä tunteita. 2009. Kirjapaja. Helsinki.

Heidi Hanna: Voiko stressi tappaa? Näin katkaiset kierteen.

Kirjankirjoittaja Heidi Hanna vertaa stressiriippuvuutta läheisriippuvuuteen ja laittaa samalla pohtimaan, mitkä ovat ne perimmäiset tarpeet, joihin stressillä pyrimme vastaamaan. Kirjassa käydään läpi kroonisen stressin mekanismit ja vaikutukset ja käydään läpi yksinkertaisia tekniikoita tilanteen helpottamiseksi.

1. askel: LEPÄÄ

Rauhoita ja ravitse kehoa ja mieltä

2. askel: KORJAA

Harjoita kiitollisuutta ja osoita myötätuntoa

3. askel: UUDISTA

Vahvista mieltä ja kehoa

4. askel: ASENNOIDU

Myönteisyyden voima, tiedosta, tunnista, arvosta, mukauta, malta

5. askel: SUUNNITTELE

Rajat, odotukset, asenteet ja aika

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppia

Tuulisen saaren kirjakauppia on kirja kaikille kirjojen ystäville kertoessaan tarinan elämästään erakoituneesta kirjakauppiaasta ja kirjoista osana elinkeinoa, harrastetta ja rakkautta.

Vaimo on kuollut, lapsia ei ole. Kaupan bisnes rullaa hiljaisen verkalleen, kunnes elämän pienet ja suuret sattumukset saavat kauppiaan elämän raiteiltaan. Rakkaus tunkee mukaan kuvioihin kahdella tavalla ja vie mennessään. Kumpaankin rakkauteen liittyvät kirjat ja lukeminen, jotka punoutuvat juoneen mukavan keveästi.

Tämä kirja sopii luettavaksi myös flunssakuumeen kuorissa. Hyvän mieleen kirjasta varmasti saa.

Eleanor Catton: Valontuojat

Lokakuu vierähti tämän paksun Booker-palkitun järkäleen ja muutaman yhtä järkälemäisen tenttikirjan parissa. Valontuojat on täysinäinen, runsas, yksityiskohtia ryöppyävä, tarkkuuta vaativa kudelma, joka kyllä myös palkitsee keskittyneen lukijansa. Myönnettävä kuitenkin on, että hetkittäin lukemiseen tarvittiin sisukkuutta ja lujaa halua saada ymmärrys kummallisten tapahtumien kulusta.

Eletään vuotta 1866. Kultakuume jyrää Uudessa Seelannissa. Laivoja haaksirikkoutuu. Maailma on hyviä valtauksia tehneiden miesten. Silimissä kiiltää halu äkkirikastumiseen. Pienessä kullanhuuhtojien kaupungissa taphtuu omituisten rikosten sarja, eikä ole lainkaan selvää, mitä todellisuudessa on tapahtunut ja kuka on kukin. Kerää aukipurettaessa paljastuu salaisuus jos toinenkin.

Jokin Valontuojien kerrontatyylissä tuo mieleeni Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan. Se onko tästä kirjasta klassikoksi selviää vuosien mittaan.

Timo Laine: Torakoita ja panssarivaunoja. Silminnäkijänä hajoavassa neuvostoimperiumissa

Maailma on muuttunut valtavasti. Näin on käynyt myös aivan lähialueillamme. Timo Laine on koonnut hienon aikalaiskertomuksen siitä, miten historian tuulet ovat puhaltaneet itänaapurissamme. Kerronta keskittyy tapahtumien kuvaamiseen ja aikakauden ymmärtämiseen, omiin näkemyksiin ja ajatuksiin.

Laine kirjoittaa olevansa kotoisin Kuusamosta itärajan läheltä. Vuonna -68 syntyneen Laineen lapsuudessa ei itärajan takaisesta elämästä ollut tietoa, eikä sinne ollut pääsyä. Myöhemmin hän on matkustanut runsaasti itäblokin ja Baltian maissa sekä entisessä Neuvostoliitossa. Miten monet asiat tunnistinkaan kirjasta...

Juna Baltian läpi Puolaan vuonna 1994 kuhisi salakuljettajia. Vaunun kattoon ja istuinten alle oli piilotettu tupakkaa. Välillä juna pysähteli keskelle peltoalueita ja tupakkasäkkejä kantoivat milloin miliisit milloin hämärät tyypit.

Vuonna 1990 Tallinnan keskustassa kukkatorin kupeessa oli yksi kenkäkauppa. Tai paremminkin kioski, josta saattoi kengät ostaa. Myyjän kysymys oli: " Kummat kengät laitetaan?" Seuralaiseni vastaus oli, että naisten, kiitos. Kaikesta oli pulaa. Kauppojen hyllyt olivat tyhjät.

Syksyllä 1995 Pietarin Nevski propektin varrella tuulessa ja tuiskussa vanhat mummot kaupittelivat toisessa kädessä pulloa venäläistä shampanjaa ja toisessa kädessä kutomiaan villasukkia. Ostimme shampanjan.