Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Äiti ja tytär. 1920-luvun Euroopassa Venäläisinä emigrantteina ja myöhemmin 30-luvun lopulla kotimaahan palaajina Moskovassa. Tarina on mikrotasolla kaunis ja traaginen kuvaus toisaalta äidin ja tyttären suhteista, menetetyistä lapsista, unelmista ja toiveista. Ja toisaalta taas kun näkökulmaa laajennetaan ja perspektiiviä nostetaan, kertoo kirja traagisen tarinan ihmiskohtaloista historian tyrskeissä. Kolmantena tasona kirjassa kulkevat runoilijan säkeet, jotka maalailevat tunnelmia juonen jousteeksi.


"Kun katson yhä linnun silmiä, tiedän että Marina näkee minut jälleen, vaikka olen kaukana poissa, hän näkee minut tarkemmin kuin silloin kun olin hänen kanssaan. Ja minä ajattelen, että Marinan koko rakkaus on tässä kädessäni, se ei paina paljon, mutta se on olemassa, kyky rakastaa. Ja vielä minä osaan sen, se pitää minut ihmisenä. Ja silloin minä tiedän, mistä aloitan kirjoittamisen. Tiedän missä on minun kirjani alku, Aljan kirja, meidän molempien äänet yhteen kietoutuneina, äidin ja tyttären, tiedän mistä alkaa vaellus, mistä alkaa kaikki, mistä sanat saavat alkunsa."


Tätä kirjaa ja vaellusta on palkitsevaa lukea, vaikka lyyrinen kieli ei teekään kirjasta helposti nielaistavaa välipalaa. On keskityttävä ja pureskeltava, jotta maku on nautinnollinen.

Riikka Pelo (2013) Jokapäiväinen elämämme. Teos.