keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Esko Valtaoja: Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen


Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen on nimensä mukaisesti hajanainen kokoelma maailman ihmettelyä, ylistystä ja järkeilyä. Pohditaan kielten alkuperää, runoutta, jumalan olemassaolemattomuutta, ihmiset tajuntaa, lajien kehitystä, fysiikan lakeja ja tietysti tähtitiedettä.

Oi ihana Esko. Jostain saan kirjaa lukiessa päähäni hassun ajatuksen, että tähän mieheen voisi helposti rakastua. Fani olen ollut jo aikaisemminkin, mutta jokin Esko Valtaojan tavassa heittää itsensä vahvasti persoonana mukaan kirjoituksiinsa viehättää suuresti. (Arvaan kyllä. että toisia sama tyyli  enemminkin ärsyttää). Mielipiteitä Esko Valtaoja jakaa varmasti. Tosin uskon, että meitä faneja on kuitenkin runsaasti enemmän. Tämä kirja hautui hyllyssäni pitkään ennen kuin siihen tartuin. Onneksi voin tarttua siihen joskus vielä uudestaan.




"Kotini meri, kotini maa, kotini taivas; kävelen rannalla, ihmetystä ja riemua täynnä kaikesta mitä näen."


Esko Valtaoja (2007) Ihmeitä - kävelyretkiä kaikkeuteen. Ursa.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ulla-Leena Lundberg:Jää

Eletään sotien jälkeisiä vuosia saaristossa, kun Luodoille muuttaa uusi pappi perheineen. Miten seurakunta ottaa papin vastaan? Millainen mies haluaa papiksi ulommille saarille ja miksi? Mitä paljastuukaan luotolaisten suhteista ja menneisyydestä?

Lundberg kuvaa saaristolaista elämänmenoa preesensissä. Vuodenajat vaihtuvat ja askareet niiden mukana. Ihmisten väritys elää hienosti. Pappiin perheineen kiintyy yksi jos toinenkin - myös minä kirjan lukijana.

Finlandia-palkintonsa arvoinen teos puhuttelee monelta kantilta. Tämä kirja oli pitkään sukulaiselta lainassa ennen kuin siihen tartuin. Jatkossa lienee tarttuva myös muihin Ulla-Leena Lundbergin  teoksiin.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Maailma ei ole entisensä - jäätiköt ovat sulaneet, ilmasto muuttunut ja sodat sekä erilaiset katastrofit ovat tuhonneet sivilisaation sellaisena kuin me sen tunnemme. Vedestä on pulaa ja maailmaa hallitaan totalitaarisin keinoin. Noria - nuori teemestari isänsä jälkeen - kantaa salaisuutta puhdasvetisestä lähteestä ja teehen liittyvistä seremonioista. 

Vaikka kirjan sanomasta voisi löytää hälytyskellojen moikua ja moralisointia, on kirjaan tarina kirjoitettu niin rauhallisesti, ilmavasti ja hengittäen, että enemmän kuin hetkittäin on helppo unohtaa, mistä tarinassa loppujen lopuksi on kyse. Jotain rauhallista, syvää ja ikiaikaista kääriytyy kirjan lauseisiin. Olen iloinen, että tämä kirja  on suomalainen avautuen samalla mielestäni mihin tahansa kulttuuriseen suuntaan. Hieno kirja. On mahtavaa jäädä odottelemaan Emmi Itärannan seuraavaa julkaisua.


Emmi Itäranta (2012) Teemestarin kirja. Teos.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Henning Mankell: Likainen enkeli


Ruotsalainen nainen on omistanut ilotalon 1900 -luvun alun Afrikassa. Tämä käy ilmi emämaahan Portugaliin lähetetyistä veronkantoon liittyvistä asiakirjoista. Tämä tiedetään. Loppu on kirjailijan vapautta. Kuka tuo nainen oli? Miten hän oli päätynyt ilotalon omistajaksi Afrikkaan ja miten hänelle kävi? Dekkaristi Mankell on luonut hienon tarinan tosiasioiden ympärille ja laajentanut samalla kerrontaansa dekkareiden ulkopuolelle mielestäni menestyksekkäästi.

Anna Lundmark joutuu lähtemään kotoaan elannon ja paremman elämän perään. Hän päätyy Austraaliaan matkaavaan laivaan kokiksi. Ensimmäisen suuren menetyksen koettuaan, hän jättäytyy matkasta Mosabikissa.  Nopeasti elämä kuljettaa häntä lisää, hän huomaa olevansa kaupungin suosituimman bordellin rikas omistaja. Mustien ja valkoisten välinen kuilu on valtava. Köyhistä oloista Ruotsista kotoisin oleva Anna ei tunne oloaan kotoisaksi sääntöjen, rotujen ja kultuurien sekamelskassa.  Päätöksiä on tehtävä.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Satu Rommi: Kahvia ja guruja eli kolme vuotta Intiassa

Koska tänä vuonna en kesälomaile ulkomailla, tartuin kirjastossa Satu Rommin "enemmän kuin tavalliseen" matkakirjaan. Millaista olisi elää kolme vuotta Intiassa? Pitää omaa kahvilaa ja opiskella jooga-gurujen oppilaana?

Värikäs Intia, kuuma, vaarallinen, eksoottinen, upea, hellyttävä ja vastakohtainen Intia. Länsimaisen kulttuurin ja intialaisen kulttuurin törmäys. Lika, tungos, vatsataudit, jooga, pyyteetön auttaminen ja ystävällisyys.

Kirja ei piirtä mairittelevaa kuvaa länsimaisista joogaopiskelijoista. Eikä ylipäänsä elämästä Intiassa. Jokin pitää kuitenkin ottessaan, sillä monet ovat palanneet maahan kerta toisensa jälkeen.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Steven Hall: Haiteksti

Haiteksti on kirja, joka sai minut ymmälleen. Paikkapaikoin luin sitä nautiskellen ja uusista ideoista ja ajatuksista iloiten. Ja paikkapaikoin toivoin lähinnä, että kirja loppuisi pian. En mielelläni jätä kirjaa kesken - vallankin kun epäilen, että kirjan ideoiden ja hienouden ymmärtäminen saattaisi vaatia hiukan enemmän keskittymistä ja ponnistelua kuin olen heti ollut valmis kirjalle antamaan. Niinpä kahlasin tämänkin kirjan loppuun saakka, vaikka en välttämättä tätä korkeakulttuurista (?) ((tekotaiteellista ?! HUI)) pläjäystä varauksettomasti suosittelisi ainakaan kesäloman pikkuviihdykkeeksi...

Kirjan päähenkilö Eric Sanderson on mies, joka on unohtanut kaiken entisen elämänsä. Kauhukseen hän huomaa, että häntä jahtaa ajatusidea-olento-hai - ludovikaani. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin " ihoon ja kemikaaleihin kääritty käsite".  Miten mieltä piinaavan käsitteellisen monsterin voi voittaa?  Mistä monsteri on saanut alkunsa? Mitä Ericin aikaisemmassa elämässä on tapahtunut?

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kauko Röyhkä & Juha Metso: Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä

Suomalaisemme Venäjällä - Ville Haapasalo - kertoo uskomattomia tarinoitaan ja muistojaan opiskelujensa ja uransa alkuvaiheista itäisessä naapurimaassamme  tässä haastattelujen muotoon puetussa kirjassa. Vauhdikkaiden tapahtumien ja uskomattomien stoorien lisäksi kirjasta löytyy joukko upeita Juha Metson valokuvia Ville Haapasalosta ja Venäjältä.

Kirjan lisäotsikkokin "Et kuitenkaan usko" antaa jo lisämakua, siitä millaisia juttuja Ville kirjassa kertoo. Toki hyvässä tarinassa kuuluukin olla joustoa mukana - ilmeisen erityisesti tämä kuuluu venäläiseen juttuperinteeseen. Moneen Ville onkin ehtinyt mukaan ja erilaisista sopista ja kiipeleistä selvinnyt. Upea juttu. Hattua nostan uralle ja konstailemattomalle asenteelle, joka kirjasta hienosti välittyy. Tämä kirja on matka erilaiseen kulttuuriin ja maahan, jota ei enää ole olemassa. Venäjä on muuttunut 90-luvun vuosista. Aika aikaa kutakin..





Kauko Röyhkä & Juha Metso (2013) Ville Haapasalo - Et kuitenkaan usko.. Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä. Docendo.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta


Tässäpä oivallinen, viihdyttävä ja loppuun asti yllättävä 800-sivuinen järkäleromaani, joka on helppo- ja (yllättävän) nopealukuinen. Samasta tarinasta löytyy tarina kielletystä rakkaudesta, rikoksesta ja (yllätys yllätys  ilmeisesti minun kuukauden teema) kirjan kirjoittamisesta ja kirjailijana olemisesta. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on amerikkalainen pikkukaupunki 70-luvulla ja myöhemmin 2000- luvulla ja kirjailijan palkkiot liikkuvat miljoonissa dollareissa.

Vanha rikos on selvittämättä, ja uusien mutkien kautta se tulee taas ajankohtaiseksi. Mitä tapahtui 15-vuotiaalle Nolalle ja mitä kaikenkaikkiaan tahtui kesän -75 aikana?  Onko syyllinen best seller kirjailija Harry Quabert vai joku ihan muu? Mitä tapahtuukaan kun tutkimukset aloitetaan uudelleen kolmenkymmenen vuoden jälkeen?

Joel Dicker pyörittää lukijaa hienosti kertomuksensa pauloissa niin, että kaikki yksityiskohdat  selviävät omalla ajallaan. Ensimmäinen luku on tärkein - kiinnostus pitää herättää. " Kirjan viimeisen luvun tulee aina olla hienoin." Viimeisessä luvussa ratkeavat viimeisetkin yksityiskohdat. Kuva kirkastuu.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kerstin Ekman:Huijareiden paraati

Kuka kirjat kirjoittaa ja miten voimme olla varmoja prosessista? Mitä on kirjailijan työ, luovuus ja mitä kuuluisaksi kirjailijaksi tuleminen oikeasti vaatii? Mistä kirjailijuudessa on kyse? Näillä (ja monilla muillakin) teemoilla herkuttelee Kirstin Ekman vasta suomennetussa kirjassaan Huijareiden paratiisi.

Satiirinen romaani koostuu toisaalta kirjan käsikirjoituksesta, jossa käydään lävitse vuosikymmenet kirjailija-kaksikon ( toinen kirjoittaa ja toinen on markkinointi-feissi) elämää. Ja toisaalta kommenteista ja ajatuksista, joita yllätyksellinen "kaapista-tuleminen" toisessa osapuolessa herättää.

Kirja on nautinnollista luettavaa, vaikka minulta todennäköisesti Ruotsin kulttuurielämää tuntemattomana ilmeisesti menee jotain myös ohi. Huijauksia on joskus paljastunutkin. Kuinka moni on jäänyt paljastumatta?