Jee! Liksomin lyhytproosa tekee näyttävän paluun.
Äidin poika, uusperhe,lottovoittaja, pappi jne avaavat sanaisen arkkunsa Väliaikaisen sivuilla. Tarinat riehuvat suuntaan ja toiseen, tyyntyvät hetkittäin lähteäkseen taas vauhdikkaaseen huipennukseen. Elämä on värillistä, enemmänkin hyvää, rikasta ja vähintään kokijalle rakasta. Rosa Liksom ei kirjoita valittajista tai mielensä pahoittajista. Elämää eletään niillä korteilla, jotka jaossa on saanut.
Nainen haluaa pitää kesähäät, paremmat kuin ystävättärellä. Ukinukin nimi oli Pekka. Se söi pettuleipää, paisu ko ilmapallo, selvisi kuitenkin hengissä, kunnes kuoli. Molen pysyny paikalla ja maailma on juossu minua ympäri.
Roosa Liksom: Väliaikainen. 2014. Like.
Roosa Liksom: Väliaikainen. 2014. Like.
Meän kieli jää soimaan pehmeänä ja kaivattuna korvissa! Iloitsen jälleen kerran Sofi Oksasen kirjallisesta suorituksesta!!
VastaaPoista