Taitava kirjoittava Itkonen selvästikin on ja kieli on nautittavaa. Ajatuksia ja sanottavaakaan ei kirjasta puutu.1960-luvulla tapahtuu auto-onnettomuus, jossa perheen aikuinen poika menehtyy. Nuoruus katkeaa. Jäljelle jää surua, epätoivoista jossittelua. Nykyajassa nainen pakenee elämäänsä pienen poika-lapsensa kanssa ulkomaille kertomatta kenellekään. 60-luvulla ajetaan ajokorttia, kun onnettomuudessa kuskina ollut perheenpää ei enää kykene auton rattiin henkisistä syistä. Henkisesti järkkyy myös nykyhetken kertoja Saksan autobaanoilla. Tarinaa paljastetaan pieni palanen kerrallaan. Kuka on kukin, mitkä ovat suhteet kertojien, henkilöiden ja tapahtumien välillä.
Valitettavasti jouduin toteamaan, että kirjan luettuani olin melko pettynyt - ehkä siksi, että odotin paljon. Joka tapauksessa tänä vuonna aikaisemmin lukemani Kati Tervon ja Tommi Kinnusen samaan kategoriaan "kerroksellisesti ja palastellen kerrotut tarinat suomalaisista eri sukupolvista ja vuosikymmenistä" kirjat vain tekivät Ajoa suuremman jäljen ajatuksiin ja tunteisiin. Täydentyivät ja tyydyttivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti