Kun Riitta Jalosen kirja Kuvittele itsellesi mies ilmestyi vuonna 2005 ja sai vielä samana vuonna Runeberg-kirjallisuuspalkinnon, pelkäsin kirjaa, joka saattaisi tulla liian lähelle omaa elämääni. Vaimo, mies ja toinen nainen, valheet ja pettäminen olivat kuvio, joka oli liian lähellä silloista elämääni. Siksi tein tietoisen päätöksen, etten lukisi kirjaa. Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin, tiesin heti, että tämä on se kirja, johon tarttuisin. Tämä kirja huusi itseään esiin luettavien listasta selvästi juuri minulle.
Mirjami on vaimo ja aikuisten lasten äiti, joka lomamatkalta palattuaan löytääkin kodin ja aviovuoteen, jossa on vieraillut toinen nainen, kolmas pyörä ja valhe. Hän herää huomaamaan, että kotona ja parisuhteessa ajat sitten kuolleet kukat vievät yhä tilaa.
Kirjan toinen nainen Inari, on jonkinlainen elämän muukalainen, joka kulkee valokuvaamassa toisten elämää ja tuntuu unohtavan elää itse. Kaleville ja Inarille syntyy salasuhde. Kun tilanne selviää Mirjamille, alkaa uusi vaihe. Suunnitelmat uusista yhteisistä ja varastetuista salaisista hetkistä perutaan. Kirja ei kuitenkaan kerro, miltä se Kalevista tuntuu ja Inarinkin tuntemukset saa lukea rivien väleistä ja puolittaisista lauseista. Miksi kerronta on niin niukkaa ja kaukaa maalailevaa? Ainoastaan Mirjamin tuntemuksia tarkastellaan hieman lähempää, mutta niitäkin ikään kuin lasin tai harson läpi.
Mirjami korjaa miestä pois elämästään. Hän sulloo vaatteet jätesäkkeihin ja kantaa parisängyn patjat pois talosta. Kalevi ei pahemmin kirjassa puhu tai selittele. Hän kääntää selän vaimonsa suuttumukselle ja pettymykselle. Ottaa takkinsa ja sulkee oven perässään. Tunnistan sekä Mirjamin että Inarin väsyneen tyhjyyden tunteen; minusta on riisuttu kaikki se mitä siihen asti elämässä on ollut.
Kirjan tarinan taitekohdassa Mirjami loukkaa itsensä kaatuessaan ja joutuu sairaalaan. Ehkä hän saa siellä apua toipumiseensa myös muiden kuin fyysisten vammojen osalta. Ainakin Mirjamille syntyy suunnitelma ja sen johdosta jonkinlainen omalaatuinen suhde ja yhteys Inariin. En paljasta tarinan loppua sen tarkemmin kuin että kerron, että oman elämäni kuvausta en sitten kuitenkaan kirjasta löytänyt kuin hetkittäin, yksityiskohdittain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti