Mihaly Csikszentmihalyi: Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu

Millaisissa tilanteissa ihminen nauttii olemassaolostaan ja kokee syvää iloa? Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi on pitkään tutkinut tätä asiaa ja optimaalisia tiloja, joita hän nimittää Flow- kokemuksiksi. Kirja on kirjoitettu jo 1990 ja suomenettu vasta vuonna 2005 samassa aallossa, kun on aloitettu Suomessakin kiinnostua ja puhua positiivisesta psykologiasta.

 Passiivinen rentoutuminen vaikkapa telkkaria katsellen ja löhöillen,  ei saa aikaan tällaista olotilaa ihmisessä.  Flow-tilaan pääseminen edellyttää tiukkaa keskittymistä ja tehtävään uppoutumista. Ihminen tuntee, että hänen kykynsä ovat täydessä käytössä, hän hallitsee tilanteen ja on ehjästi ja kokonaan oma itsensä. Harjoittelulla ja asiaa huomioimalla, jokainen voi löytää elämässään mahdollisuuksia kokea flow-tilaa useammin ja useammin erilaisten asioiden äärellä.

Olennaista tällöin on kolme seuraavaa asiaa:
1. ihminen asettaa tavoitteita, jotka on itse valinnut tai hyväksynyt.
2. toimintaan uppoutuminen
3. tarkkaavaisuuden suuntaaminen siihen mitä tapahtuu
4. välittömästä kokemuksesta nauttiminen


Mihaly Csikszentmihalyi (2005) Flow. Elämän virta. Tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki sujuu. Rasalas Kustannus; Helsinki.
Alkuperäinen englanninkielinen opus Flow, on julkaistu 1990.

Jarkko Rantanen: Vaikuta Tunteisiin! Lisää voimaa tekemiseen

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että tunteisiin vaikuttamisen taito on yksi elämäsi tärkeimmistä taidoista – ellei jopa se tärkein? Näin aloittaa Jarkko Rantanen uusimman kirjansa johdannon.  Vaikuttavaa.

Tunteet vaikuttavat keskeisiin valintoihin, mistä kiinnostut, kenestä pidät, ajattelukykyyn,  erergiatasoon, sosiaalisuuteen, fyysiseen terveyteen ja jopa elinikään.  Ja miten vähän tunteisiin vaikuttamisesta ja ennen kaikkea tunteista oppimisesta puhutaan?  Vaikuta tunteisiin! Lisää voimaa tekemiseen on hieno suomalainen avaus aiheeseen.

Miten käsitellä negatiivisia tunteita itsessä ja muissa kohdatessa? Miten herätellä ja nauttia positiivisista tunteista itsessä ja muissa?  Seuraavassa lyhyesti periaatteista.

1. Kytkeydy elefanttiin.
Ydinasia on, kun haluat vaikuttaa tunteisiin, että sinun on ensin saatava yhteys niihin.
2. Mitä kaikki ihmiset tahtovat?
3. Ristiriitainen maailma (tarpeet, ohjeet, mielensisäiset ristiriidat)
4. Suuren totuuden vastakohta on myös totta
5. Avaimen on sovittava lukkoon
6. Mielen perusolotila – kun mieli rauhoittuu, se asettuu automaattisesti lähemmäs luonnollista hyvinvoivaa olotilaansa.
7. Sisäinen ja ulkoinen maailma
Voit pykiä muuttamaan ulkoisia olosuhteita tai voit muuttaa sisäistä maailmaasi.
8. Positiiviset ja negatiiviset tunteet toimivat eri tavoin
Kun annat tunteille hyväntahtoista, ymmärtävää huomiota, tuo huomio toimii kahdella tavalla: se on kuin lääkettä negatiivisille tunteille, ja se on kuin ravintoa positiivisille tunteille.
9. Hetken apu vai ihmisenä kasvaminen?
10. Riittää kun onnistut joskus

Ja seuraavassa kymmenen tapaa käsitellä negatiivisia tunteita
1. märehtiminen
2. tunteiden tukahduttaminen tai kieltäminen
3. vuodatus
4. tunteen nimeäminen
5. uudelleenarviointi
6. harhautus
7. fyysinen toiminta
8. sosiaalinen tukeutuminen
9. kääntäminen tahtomisen kielelle
10. hyväksyminen

kymmenen tapaa herätellä positiivisia tunteita
1. täsmennä mitä tunteita etsit
2. unohda positiivinen ajattelu
3. ajattele positiivisesti
4. viivyttele positiivisissa tunteissa
5. huomaa helpotus – portti positiiviseen
6. opi elämään nykyhetkessä
7. pidä yhden lauseen päiväkirjaa
8. toimi kuten haluat tuntea
9. syö ja liiku itsesi onnelliseksi
10. löydä oma tapasi auttaa

Ehdotan, että etsit kirjan käsiisi ja luet tarkemmin edellä mainituista käsittelytavoista. Erinomaisen kiinnostavia vinkkejä kirjassa on lisääkin esim. tiedätkö, miten toimii jymy-kiitos, neljän tason keskustelu tai vaikkapa itsensä paljastaminen? Tämä kirja on täyttä rautaa. Sopisi jokaisen ihmisen takataskukirjaksi matkalla kohti parempaa elämää!

Jarkko Rantanen (2013) Vaikuta Tunteisiin! Lisää voimaa tekemiseen. Talentum; Helsinki.

Pauli Juuti: Jaetun johtajuuden taito

On vanhanaikainen ja väärä käsitys, että johtajaksi synnytään. Samalla tavalla kuin jokainen voi oppia johtamista, on jokaisen myös opeteltava johtamista. Kukaan ei ole seppä syntyessään. On tunnistettava johtamiseen liittyviä moninaisia seikkoja ja pystyttävä luovimaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja kokonaisuuksissa. 

Johtajana oppiminen onkin hyvin pitkälti ihmisenä kasvua. Positiivista on että tätä voi harjoitella lähes kaikkialla. Johtaminen liittyy monenlaisiin rooleihin organisaatiossa ja työyhteisötaitoihin, joita jokaisen on opeteltava jatkuvasti riippumatta roolistaan työyhteisössä. Juuti puhuukin kirjassaan jaetusta johtamisesta. Polku ja suunta on yhteinen, haasteet kohdataan yhdessä. 

Johtamista voi tarkastella kolmen näkökulman kautta; päämäärähakuisuus, symbolismi tai keskustelevuus. Konkretisoiden Juuti esittää kirjassaan seuraavat esimiestyön kaksitoista konkreettista haastetta, joiden ei siis ole tarkoitus olla kaikenkattava lista johtamisen osa-
aluiesta/haasteista:

1. Miksi joku haluaisi seurata esimiestä?
2. Miten saadaan ihmiset sitoutumaan organisaation päämääriin ja tavoitteisiin?
3. Miten saada tuloksia aikaan ihmisten avulla?
4. Miten toimia esimerkillisellä ja oikeudenmukaisella tavalla?
5. Miten saada erilaiset ihmiset tekemään hyvää yhteistyötä keskenään?
6. Miten kohdata ja ratkaista työyhteisössä esiintyviä ristiriitatilanteita?
7. Miten kohdata muutoksia?
8. Tuleeko esimiehen osata kaikki asiat, joita hänen vastuualueellaan tehdään, ja tietää, mitä missäkin on menossa?
9. Pitääkö esimiehen olla läsnä ja saavutettavissa?
10. Voiko esimies näyttää tunteensa?
11. Miten johtaa itseään?
12. Miten kohdata työhön liittyvä epävarmuus?

On muistettava, että johtaminen kehittyy kussakin organisaatiossa erilaisella tavalla.  Historia niin organisaation tasolla kuin kunkin yksittäisen henkilön aikaisempina kokemuksina tuovat aina omat mausteensa soppaa. Lisäksi kun johtaminen on ihmisen keskinäisen vuorovaikutuksen kautta rakentuvaa toimintaa, emme voi etukäteen tietää, millaisia vuorovaikutuksen sääntöjä toinen osapuoli soveltaa. Jaetun johtajuuden aikaansaaminen vaatiikin esimieheltä rohkeutta ja jatkuvaa tasapainoilua. Jaettu johtajuus on taitolaji. se ei tarkoita delegointia eikä heitteille jättämistä.

Pauli Juuti (2013) Jaetun johtajuuden taito. PS-Kustannus.

Elaine Fox: Rainy Brain, Sunny Brain

Ei ole ihme, jos huonot shokeeraavat uutiset myyvät. Ihmisen on lajinsäilymisen kannalta ollut erittäin tärkeä kiinnittää huomiota kaikkeen uhkaavaan tai tästä ennakoivaan.  Jatkuva aivojen hälytysjärjestelmän aktivoiminen vaikuttaa kuitenkin niin, että hälytyksille ja negatiivisten asioiden huomaamiselle ikään kuin herkistyy. Syntyy pessimistinen kierre.  Kirjassa psykologi ja aivotutkija Elaine Fox kertoo uusimmasta tutkimuksesta positiivisuuteen ja negatiivisuuteen liittyen. Millainen positiivisuus on aitoa ja kannattavaa? Miten sitä voisi edelleen kehittää itsessään?

Aivojen neuroplastisuudesta, eli kyvystä muuntua ja ottaa kapasiteettia tarvittavaan korvaavaan käyttöön, on nyyisin paljon tieteellistä näyttöä. Aivot eivät milloinkaan lakkaa tuottamasta uusia neuroneja, ei vaikka ikää olisi jo yli 70 vuotta ja/tai sairastaisi pitkälle edennyttä tautia. 

"Into every live little rain must fall is sure true. None of us can escape disappointments and sadness completely. Therefore, having the capacity to experience lots of emotions, alongside the ability to apply the brakes to these emotions if need be, is on the keys to a well-balanced life. "



Elaine Fox (2012) Rainy Brain, Sunny Brain. The new science of optimism and pessimism. Arrow Books.

Katja Kettu ja Aki Salminen (toim.) Novelli palaa! Matkanovelleja

Matkanovelleja kirjaan kootuista novelleista osa on ilmestynyt alun perin VR:n matkaan lehdessä ja osa on koottu mukaan lehden ulkopuolelta. Kokoelmassa on mukana hieno joukko suomalaisia nykykirjailijoita esim. Katja Kettu, Joel Haahtela, Mikko Rimminen, Jari Tervo jne. 
Kaikista novelleista pidin, mutta muutama kertomuksista vei erityisesti mukanaan ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Tällaisia olivat toki Mikko Rimmisen kertomus äidistä junassa, Joel Haahtelan avioliiton päättymistä peilaava novelli ja Taina Latvalan novelli kuolleen isän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Suosikkini jo vuosien takaa, Leena Krohn, oli kirjoittanut jälleen omalle tyylilleen uskollisen novellin kirjailijan painajaisesta.  Jos toisen novellin vielä nostaisin kokoelmasta esiin, olisi se ehdottomasta Johanna Sinisalon yllättävän komediallinen ja hauska kertomus erään ihmissuhteen alusta. Miten moninaisilla tavoilla sitä voikaan ihminen toisen ihmisen kohdata ja löytää?  Pidetään silmät auki!

Petri Parvinen: Myyntipsykologia. Näin meille myydään.

Tartuin suurella mielenkiinnolla Suomen ensimmäisen myynnin johtamisen professorin kirjaan myynnin psykologiasta. Millaisia oppeja, havaintoja ja päätelmiä myynnin näkökulma on löytänyt psykologiasta? 

Nostan hattua keskustelulle myynnin etiikasta ja näkemyksestä, että nykyaika yhä enenevässä määrin tukee eettistä ja suoraselkäistä toimintaa. Huonolla palvelulla, lyhytnäköisellä kauppatavalla ja suoranaisella huijaamisella on lyhyet jäljet, informaation liikkuessa nykyaikana vaivatta ja nopeasti. 
Kirjan alkuosassa käsitellään niin yksityishenkilöiden kuin yritysten välistäkin myyntiä ikään kuin mikrotasolla.  Kirjan loppuosassa käsitellään laajemmin yhteiskunnan muuttumista ja sen tuomia haasteita myyntiin myös koko Suomen tasolla ja verkossa tapahtuvana myyntinä. Hyviä luotauksia tulevaan..

Ostajat voidaan jaotella muutamiin tyyppeihin, sen perusteella millaisilla asioilla on heille suurin merkitys. Myyjän kannattaakin sopeutua asiakkaan ostotyyliin muuntelemalla käyttämiään vaikutustekniikoita. Tällöin on tunnistettava asiakkaan tyyppi, onko hän tehtävä-, itse- vai vuorovaikutuskeskeinen.  Toisaalta myyjän on syytä tuntea omat vahvuutensa myyntityylien suhteen ja tarvittaessa kehittää niitä tyylejä, jotka hiomista kaipaavat. 

Tunneälyn tärkeyteen myyntityössä on myös havahduttu. Tunneäly auttaa merkittävästi ihmisiin vaikuttamisessa ja vaikutuksen tekemisessä. Lisäksi tunneälykäs myyjä pystyy nopeammin ja paremmin asettumaan asiakkaansa asemaan ja sitä kautta tarjoamaan parempia ratkaisuja asiakkaalle.

Myyntikammoon kirjassa nähdään neljä osatekijää: huono itseluottamus, asiakkaiden kuvitellut negatiiviset arviota, fysiologiset oireet ja suojaavat toimenpiteet.  Myyntikammoisen ominaispiirteitä ovat seuraavat: pahanilman lintu, ylivalmistelija, superammattilainen, lavakammoinen, roolinsa kieltäjä, häveliäs, statustietoinen, erottelija, yksinäinen susi, puhelinfoobikko ja vastarinnan kiiski.  Kirjassa esitellään myös keinoja myyntikammosta eroon pääsemiseksi, joista yksi on ammattiapu – ongelmasta puhuminen. Lisäisin tähän ryhmätyönohjauksen myyjäkollegoiden kesken. Kun on aika ja paikka, jakaa kokemuksia ja tunteita, huomaavat ihmiset, että kuvatunlaiset kokemukset ovat yleisiä ja niistä voi päästä yli.

”Myyjä on psykologi” ”Myynnin syvintä ammattitaitoa on psykologisten vuorovaikutustaitojen vaarallisen hyvä hallinta”.  Näillä toteamuksilla Petri Parviainen haluaa nostaa myyntityön arvostusta. Hienoa! Sanoisin, että samoilla totuuksilla nostetaan myös psykologin ja ihmistuntijan osaamisen arvoa.

Petri Parvinen (2013) Myyntipsykologia. Näin meille myydään. Docendo Oy.

Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski

Veijaritarina, suuri huijaus vai omintakeisesti kirjoitettu tarina elämänkertakirjurista, joka ehtii kokea monenmoista suuren projektinsa kanssa. Projekti on kirjoittaa elämänkerta taidemaalari Kaminskista, joka on jo vanha mies ja luomistyönsä jättänyt ja sokeakin.  Kirjan minä kertoja – elämänkerran kirjoittaja hakeutuu haastattelemaan taiteilijaa ja tämän lähipiiriä.  Kuka vie taluttaja vai talutettava? Ketä huijataan ja missä kohdin?

Vaikka pidinkin kirjasta, ei se lunastanut odotuksiani.  Henkilöhahmot, tapahtumat ja minä-kertojan omanaisuudet huvittivat kyllä jossain määrin. Epäselväksi minulle jäi oliko tarkoitus enemmän huvittaa, yllättää vai kenties nostaa pintaa jokunen eettisen ajatus.

J. P. Koskinen: Ystäväni Rasputin

Tarinan Venäjän viimeisen tsaarin ja hänen perheensä kohtaloista kertoo kirjassa munkki Grigori Rasputinin elätikseen ja apulaisekseen ottama poika. Hän pääsee näkemään läheltä Rasputinin elämän mustanvalkeat käänteet. Hän tutustuu keisariperheeseen ja samalla pitää kontaktiverkostoa kaduille tavallisiin ihmisiin ja kommunisteihin.  Näin kertojalla on pääsy ja näkökulma monen tasoisiin tapahtumiin ja käänteisiin. 



Kun mietin niitä tarinan ja huhun pätkiä, joita olen kuullut ja lukenut liittyen tsaariin, Rasputiniin ja tsaarin tyttäriin, on jotenkin kuin tarinat olisivat aina vain odottaneet Koskisen lisäkudelmaa aiheesta.  Jonkinlaista selitystä ja yhteen kokoamista. Yhdessä historiankulun kuvaaminen ja pienet lisät henkilögalleriaan maustavat tarinan ja antavat selityksiä elämää suuremmille yksityiskohdille.

Ehkä oikea elämä ei mennyt näin. Ehkä tarina on vain tarina.. ajanviete, yksi arvaus, selitys, tapa kutoa irtonaiset juorujen, huhupuheiden langat yhteen viihdyttävästi, kutkuttavastikin… konditionaali.

Antti Pietiäinen: Tunne antitunne perimä. Johdatus tunteiden dynamiikkaan

Huhhei. Paljon ajatuksia, asioita joista olen samaa mieltä tai jotka lisäsivät ymmärrystäni ihmisestä ja maailmasta. Toisaalta Antti Pietiäisen esittämään teoriaan ja ajattelukokonaisuuteen sisältyy myös paljon sellaista, josta olen eri mieltä tai vähintäänkin kovin epäileväinen. Ajattelun aihetta tämä kirja antaa rutkasti. Ohessa hieman niitä ajatuksia, joista parhaiten nappasin. Kannattaa tututua kirjaan, jonka Antti Pietiäinen on kirjoittanut yli 25 vuoden kokemuksella psykologisesta vyöhyketearpiasta, tunnetaidetarapiasta ja tunteiden dynamiikasta.

Järki-ihminen luottaa järkeen, mutta ei tunteisiin. Tunteita pyritään hallitsemaan ja ne ovat  ylipäätään pelottavia ja vieraita, lapsellisia ja osoittavat heikkoutta.  Näin järki-ihminen vieraantuu suhteessa itseensä ja tunteisiinsa. Tästä seuraa ahdistusta, masennusta, stressiä jne. 

Vieraantunut, ahdistunut, tunteita pelkäävä ja panttaava, suorittava, ajelehtiva, väsynyt, masentunut, kaikkeen kyllästynyt järki-ihminen etsii korvikkeita, suorituksia, nautintoja ja pelastusta.
Kirjassa tunteella tarkoitetaan ihmisen sisäistä kehollista kokemusta. Lisäksi aidolla tunteella on aina kohde. Ihminen pelkää jotain, on syyllinen johonkin jne. Jos kohde on epämääräinen, ei-kohteellinen ja hämärä, kertoo se siitä, ettei tunnetta uskalleta kohdata.  Kun tunnetta yritetään hallita ja estää järjen avulla syntyy antitunnetila.  Antitunne määritelläänkin tunteen järkeen perustuvan kiellon synnyttämäksi tilaksi ja toimintamalliksi.  Antitunteet voivat tiedostamattomuudessaan muuttua hyvin voimakkaiksi ja sitoviksi. Ne johtavat antitunnereaktiohin, tunnemyrskyihin, tunneräjähdyksiin ja sairastuttavat ihmisen.

Tunteet on kohdattava ja siirryttävä aitoon tunnekulttuuriin. 

Ensimmäinen tunnehyppy järjentilasta tunteen tilaan tapahtuu mahdollisesti terapiassa tai itseohjautuvasti jonkin voimakkaan elämänkokemuksen tai kriisin seurauksena. Jotta tunteiden kohtaaminen ja prosessoiminen tulee mahdolliseksi on ensimmäinen tunnehyppy välttämätön. 

Toinen tunnehyppy liittyy nöyrtymiseen ja anteeksiantoon.  Jos ihminen pystyy nöyrtymään ja antamaan anteeksi suorittamatta vaan ennemminkin periksi antaen, kadottaen saavuttaa hän siihen liittyvän helpotuksen ja vapauden tunteen, eheytymisen. Ihminen luopuu itsekorostuksestaan, omasta virheettömästä suuruudestaan tai itselleen langettamasta tuomioista. Ihmisen elämän sisältö muuttuu ja syntyy uusia mahdollisuuksia.  Suhde elämään ja ajattelu muuttuvat. Voimakkuudestaan huolimatta kyse on luonnollisesta tapahtumasta, itsetuntemuksen lisääntymisestä.

Terapiatyöhön viitaten kirjassa esitellään aitoina perustunteina pelko, viha, syyllisyys ja häpeä.  Muiden tunteiden esimerkiksi surun takaa paljastuu muista tunteita ja siksi se ei ole Pietiläisen mukaan perustunne.

Pelko: arkuus – uhkarohkeus
Viha: kiltteys – katkeruus
Syyllisyys: syyttäjä - syyllistyjä
Häpeä:  enkeli - häpeämätön

Aidosta pelosta syntyy rohkeus, aidosta vihasta luova tahdonvoima, aidosta syyllisyydestä kyky oppia uutta ja aidosta häpeästä täydellinen rehellisyys ja avoimuus.

Aidot syvemmät tunteet: anteeksianto, rakkaus ja totuus
anteeksianto: pakeneminen – takertuminen
rakkaus: egoisimi (välinpitämättömyys muita kohtaan) – altruismi (välinpitämättömyys itseä kohtaan)
totuus: megatotuus - elämänvalhe


Totuus on aito tunnetila, johon tunteiden dynamiikka vääjäämättä johtaa. Se edellyttää, että ihminen kykenee kohtaamaan pelkonsa, vihansa, syyllisyytensä, häpeänsä, anteeksiannon ja rakkauden.

Tarja Surakka & Nina Laine: Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhön

Esimiestyö on ammatti, siihen täytyy oppia ja kasvaa. Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhän on selkeä ja kattava kokonaisuus esimiestyön saloihin. Läpi käydään johtajuuden rakentamista kuin päivittäisjohtamisenkin työkaluja. Kirjasta saa mielestäni näin ollen realistisen kuvan esimiestyön iloista ja haasteista. Esimiehen onkin oltava sinut oman epätäydellisyytensä ja keskeneräisyytensä kanssa.  Monet esimiehen kohtaamat asiat ovat uusia ja saattavat sijaita epämukavuusalueella, joutuu esimies jatkuvasti laittamaan peliin kaiken osaamisensa ja koko persoonansa.

Koska hyvän yhteistyösuhteen edellytys on kummankin osapuolten tarpeiden tunnistaminen ja tietäminen, on äärimmäisen tärkeää keskustella asiasta. Esimiehen on syytä selkeästi kertoa, millaista työskentelyä hän odottaa alaisiltaan. Samoin työntekijän on opeteltava kertomaan esimiehelleen, millaista tukea hän esimieheltään kaipaa.  Esimiehen on kuunneltava muita ja pidettävä paljon asioita itsellään. Luottamuksellisuuden on säilyttävä tilanteessa kuin tilanteessa ja kuitenkin on tarvittaessa pystyttävä toimimaan. Lisäksi on muistettava, ettemme ole persoonallisuutemme vankeja, vaan voimme tietoisesti päättää käyttäytyä jossakin tilanteessa tietyllä tavalla.

Esimies on itse itsensä työväline. Ja siksi sen kehittämiseen on varattava aikaa ja resursseja. Samoin on omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ensiarvoisen tärkeää.

Ja lopuksi kaksi kirjasta noukittua mainioita kultajyvää pureskeltavaksi:

”Palautumista ei voi varastoida.”

”Haluaisitko itse olla oman itsesi alainen?”



Tarja Surakka & Nina Laine (2011) Käsikirja ammattimaiseen esimiestyöhön. Taurus Media: Tampere.

Eduardo Mendoza: Kissatappelu : Madrid 1936

Jos haluat sukeltaa 1930-luvun kuohuvaan Espanjaan ja kokea sen hengen kafkalaisella mukaansatempaavalla kuorrutteella höystettynä, on Kissatappelu oikea kirja juuri sinulle. Maa elää vaikeita aikoja odottaen kauhulla mitä tuleman pitää. Näin jälkeenpäinhän me tiedämme, että sisällissota todella syttyy ja edessä on vaikeita aikoja espanjalaisille. Kirjassa asia jää kuitenkin auki ja eletään aikoja juuri ennen sodan täysimääräistä puhkeamista.

Englantilainen taideasiantuntija saapuu Madridiin ja joutuu keskelle eriskummallista ja vaarallista vyyhtiä. Joka kulmassa odottaa uusi yllätys tai käänne, jotka kirjan päähenkilö kuitenkin kohtaa enemmänkin tyynesti ja jäämiesmäisesti asettuen eräänlaiseksi vastakohdaksi ympärillään vellovan maan ja sen kansan kokiessa ja ilmentäessä koko tunneskaalaansa. Kirjassa esiintyy myös todellisia historian henkilöitä.


 
 
Kirjan tarina on oivallinen ja etenee vauhdikkaasti luoden upean ja täysin omanlaisensa tunnelman.  Tunnelma on kafkamainen, salaperäinen, mystinen ja ajoittain koominen.

Olen jo aikaisemmin ollut espanjalaisen kirjallisuuden ystävä. Eduardo Mendoza on mielenkiintoinen tuttavuus ja on ilo huomata, että häneltä on suomennettu kaksi muutakin kirjaa. Kissatappelu –kirja voitti kotimaansa arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon julkaisuvuonnaan. Eikä suotta. Suosittelen.

Kallasvuo A., Koski A., Kyrönseppä U. & Kärkkäinen M-L. (toim) Työyhteisön työnohjaus

Työyhteisön työnohjauksella tarkoitetaan tietyn työyhteisön jäsenten ryhmässä tapahtuvaa työnohjausta.  Suositeltavaa tällöin on, että kaikki työyhteisön jäsenet osallistuisivat samaan ohjaukseen – myös esimies. Ensisijaisena tavoitteena on tukea työyhteisön jäseniä perustehtävän mukaisessa toiminnassa. Parhaimmillaan työnohjaus onkin osa työyhteisön pysyviä rakenteita ja paikka, jossa opitaan yhteistyötä, vuorovaikutusta, päätöksentekoa, johtamista eli kaikkia niitä taitoja, joilla työyhteisöä rakennetaan.

Työnohjauksen muodosta riippumatta työnohjaajan on pystyttävä pysymään omassa roolissaan ja pitämään sopiva välimatka ohjattaviinsa. Kun puhutaan nimenomaan työyhteisön työnohjauksesta tasapuolisuus ja tasa-arvoinen suhtautumistapa ovat erityisen tärkeitä työnohjaajan toimintaa määritteleviä tekijöitä. On kyettävä herättämään luottamusta ja keskustelua,  samalla kun on kyettävä tukemaan johtajuutta työyhteisössä.  Pidin erityisesti myös siitä, kuinka kirjassa määriteltiin vaateet hyvälle työnohjaajalle; jotta työnohjaaja pystyy tukemaan työyhteisöä perustehtävänsä hahmottamisessa ja suorittamisessa, tulee hänen sitoutua tavoitteelliseen työhön, rakentaa tietoisesti luottamusta, osoittaa uteliaisuutta ohjattavien työtä kohtaan sekä osoittaa kunnioitusta ja arvostusta.

Kirjassa on muutamia erittäin mielenkiintoisia esimerkkejä haastavistakin työnohjaustilanteista ja työnohjausprosesseista. Itse pidin erityisesti esimerkistä luottamuksen rakentamiseksi. Työnohjaajalla on lupa olla tietämätön ja siksi kysyä ja ihmetellä. Samalla koko ryhmässä sovittiin kysymisen ja ihmettelyn oikeudesta, sekä siitä, ettei ole pakko aina tietää vastausta. Vastausta voidaan myös hakea yhteisesti keskusteluilla, kuulemalla erilaisia näkökulmia asiaan liittyen jne. Tätä kautta esimerkkiryhmässä opittiin, ettei kaikesta aina tarvitse tietää ja toisaalta, vaikka omasta näkökulmasta tietäisikin asian, saattaa olla erittäin hyödyllistä ja valaisevaa kuunnella myös muiden ”tieto” ja käsitykset asiasta.  Omasta kokemuksestani sanoisin, että monelle esimiehelle voisi olla helpottavaa ja muulle työyhteisölle kasvattavaa, jos sovittaisiin, ettei esimiehen tarvitse tietää oikeita ratkaisuja, vaan että vastuu ratkaisuista ja oikeasta tiedosta on koko työyhteisöllä.  Yhteisen keskustelun, ongelman määrittelyn ja erilaisten ratkaisuskenaarioiden miettimisen yhteydessä, saatetaan päästä pidemmälle jalostettuihin ratkaisuihin tai esimerkiksi määrittelemään koko alkuperäinen ongelma toisesta hedelmällisemmästä näkökulmasta.  Jokaiselle tekee välillä hyvää kysyä ja kuunnella. Jokainen pystyy kantamaan vastuuta ja yleensä vastuunottaminen on yhteydessä myös motivoitumiseen ja asian mielekkääksi kokemiseen. Tähän kaikkeen on työnohjaus loistava väline. Ja kuten kirjassakin summataan on työnohjausprosessi parhaillaan ohjattavien ja ohjaajan yhteinen kumppanuusprojekti, jossa kaikki osapuolet oppivat. Viime kädessä koko työyhteisö oppii ja kehittyy.

Barbara Demick: Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa.

Millaista on elämä maassa, jossa voit joutua työleirille varomattomista sanoista? Missä vetoketju takissa tai kuulakärkikynä ovat ennennäkemättömiä luksustavaroita? Entä kun ruoasta ja ravinnosta ison osan joudut keräilemään tienposkesta ja ojista erilaisten villiyrttien ja kasvisten muodossa? Yhden kananmunan ostamiseen joudut käyttämään viikon palkan? Ja tämänkin teet laittomasti ja joudut pelkäämään kiinnijäämistä?

Suljettu maa on ravistelevaa luettavaa. Se kertoo elämästä Pohjois-Koreassa viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihmisiä on kuollut nälkään sadoin tuhansin. Vapautta ei ole vaan koko elämä rajoittuu virallisen propagandan palvelukseen. Kirja pohjautuu pitkälti toimittaja Barbara Demickin Pohjois-Koreasta loikanneiden kanssa tekemiin haastatteluihin. Näin kirjaan on saatu elävyyttä muutaman todellisen ihmisen elämäntarinan muodossa.

”Meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta” pohjoiskorealainen propagandajuliste.

 

Uusimmat uutiset Pohjois-Korean tapahtumista, valtataistelusta ja ydinaseilla uhoamisesta eivät valitettavasti kerro mitään uutta ja positiivista maan tapahtumista kirjan kirjoittamisen jälkeen.

Kirjassa on paljon koskettavaa, rajua ja ravistelevaa – ja ilmeisesti aivan todellista. Tämä kaikki tapahtuu samaan aikaan kun me täällä hyvinvoivassa demokratiassa syömme joulukinkkujamme.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tarvitsevat välillä silmien avaamista.

Barbara Demick (2011) Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa. Ateena-kustannus.

Margit Sjöroos: Myötätunto. Ole läsnä, elä mukana.

Margit Sjöroos kirjoittaa kirjan alkupuheessa Mahatma Gandhia lainaten: ajatuksista tulee sanoja, sanoista tunteita, tunteista tekoja, teoista tapoja, tavoista arvoja, arvoista asenteita, asenteista elämäsi ja kohtalosi. Mitä siis ajattelet tänään? Miten aiot elää vuoden 2014?

Myötätunto on kirjassa määritelty taidoksi tunnistaa toisen ihmisen kärsimyksen ja toimia hänen tilanteensa helpottamiseksi ilman tarvetta itse olla oikeassa tai tuputtaa omaa näkemystä. Tähän tarvitaan itsetuntemusta, avoimuutta ja herkkyyttä sekä läsnäolon taitoa. On kyettävä tunnistamaan omia tunteita, tarpeita ja motiiveja. Sjöroos muistuttaakin, etä polku itsetuntemukseen alkaa siitä, ettemme ohita omia kipeitä kohtiamme.

Myötätunto on polku ja harjoitus, asenne elämään. Kyse on jokapäiväisestä harjoittelusta, matkalla olosta ja keskeneräisyyden tunnustamisesta. Oletko jo tällä matkalla? Kumpaa koiraa sinä ruokit?

Margit Sjöroos (2010)  Myötätunto. Ole läsnä, elä mukana. Minerva-kustannus.