Tiina Raevaara: Laukaisu

En tiedä, miksi tartuin tähän kirjaan ja vielä heti perään luettuani juuri yhden tällaisen ihmismielen ja tekojen pimeän puolen kuvauksen (Syyllisyys). Tunteet olivat samoja; ihmetystä omaa uteliaisuutta kohtaan, ällötystä, sääliä, pelkoa ja jonkinlaista epämääräistä ahdistusta. Ja kuitenkin oli luettava kirja loppuun asti, jotta sai tietää, mitä Pauliinalle tapahtui. Kuka teki? Mitä teki? Miten tilanne ja elämä muuttui? Päättyikö se?

Tiina Raevaara oli poiminut kirjaan mukaan hieman luettelomaisin viitauksin perhesurmia ja laajennettuja itsemurhia Suomessa. Osan niistä tunnistan julkisuudesta, ja siksi oletan, että kaikki ovat tosia ja oikeasti taphtuneita. Laukaisu on lyhyt tutkielma ja johdatus elämään, jossa toinen sattuma aiheuttaa toisen ja ihmiset kokevat voimattomuutta, väsymystä, pelkoa ja vihaa. Myönteiset tunteet ovat hetkellisiä saarekkeita ja ohimeneviä pilkahduksia. Maailma on epäoikeudenmukainen, vainoharhainen ja elämä sumea sattumusten kudelma.

Surullinen kirja, surullinen kohtalo kaikilla kirjan henkilöillä. Miten estää negatiivinen kierre, näköalattomuus? Miten tunnistaa lähimmäisen väsynyt, ylpeydellä salattu hätä? Miten vaikuttaa ja auttaa?

Seuraavaksi olen päättänyt lukea vain iloisia tai edes toivoa heijastavia kirjoja. :)