Urpo Jalava & Ari Vikman: Työ ja oppiminen yrityksissä. Ongelmista ratkaisuihin

Työssä oppiminen on ennen kaikkea käyttäytymisen ja tekemisen muutosta. Jalava ja Vikman esittelevät kirjassa ongelmaperustaisen oppimisen menetelmän, jonka avulla kootaan työyhteisön tietoa-taitoa ja osaamista tarkoituksena saavuttaa uusia ratkaisuja ja uutta osaamista suhteessa työtilanteissa eteen nouseviin ongelmiin ja kehityskohteisiin. Lyhyesti kuvattuna mallissa on kyse seuraavista vaiheista: asetetaan ongelma, etsitään uutta tietoa, tuotetaan ratkaisumalli ja koetellaan sitä. Sitten arvioidaan ja sanallistetaan se, mitä on opittu.

Käsitys oppimisesta myötäilee konstruktivistista näkemystä. Ihminen rakentaa itse oman tietonsa jo olevan osaamisen ja tiedon pohjalle. Osaaminen ja tieto ovat tilannesidonnaisia, ja siksi tietämistä ja tekemistä ei välttämättä voi erottaa toisistaan. Iso osa osaamisesta voi olla myös niin sanottua hiljaista tietoa. Oppiminen on myös tehokkaimmillaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. Erilaiset kokemukset ja näkemykset rikastavat keskustelua. Hyvin toimiva ryhmä pystyy tuottamaan integroitua tietoa tai osaamista, joka on enemmän kuin yhdenkään osallistujan yksin hallitsema kokonaisuus. Kirjassa puhutaan myös ns. kuumista ryhmistä, joiden tuotoksena on synerginen osaaminen tai tieto. Tuloksena on jotain sellaista täysin uutta, jota ei ole ollut hallussaan vielä kenelläkään ryhmässä.

Ongelmaperusteisen oppimisen menetelmä vaikuttaa kiinnostavalta ja siinä on paljon itseäni miellyttäviä elementtejä. Harmittavasti vain en pidä ongelmasta lähtökohtana kehittämiseen. Ja vaikka kirjassakin korostetaan, että aina ei tarvitse olla kyse negatiivisesta ongelmasta vaan voidaan lähteä työstämään myös vahvuuksia, on ongelma-sanana kytketty jo metodin nimeen. Positiivisen psykologian ja ratkaisukeskeisyyden virrassa tämä metodi haiskahtaa hieman vanhanaikaiselle.



Urpo Jalava & Ari Vikman (2003) Työ ja oppiminen yrityksissä. Ongelmista ratkaisuihin. WSOY