Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

Tarina, joka alkaa vanhan miehen päähänpistosta kävellä satojen kilometrien matka kuolemansairaan entisen työkaverin luokse, alkaa hitaasti ja kuivahkosti. Alkupuolella kirjaa mietinkin, miksi kummassa kirjaan tartuin ja mitä voisin siitä saada. Pikkuhiljaa ihmissuhteiden olemukset ja Haroldin elämän tapahtumat alkavat paljastua. Satojen kilometrien patikkamatkalla Harold tapaa monia ihmisiä ja kun epäusko meinaa vallata löytyy aina joku, jonka avusta ja ystävällisyydestä ammentaa lisää voimaa ja päättäväisyyttä. Hän luopuu hotelli- ja motellihuoneista ja nukkuu mieluummin luonnossa tai ulkorakennusten kuistella yms. Puhelin unohtuu jo lähtiessä kotiin ja lompakkonsa hän lähettää kotiin vaimolleen matkan varrelta. On vapauttava kokemus luopua kaikesta entisestä.

Kirja on taitavasti kirjoitettu paljastaen palanen kerrallaan menneitä tapahtumia. Päivästä toiseen kävellessään Harold kohtaa ajatuksissaan torjumiaan asioita. Mukavan tylsästä ja paikalleen jämähtäneestä elämästä alkaa kuoriutua jotakin aivan uutta ja tuoretta. Ja samalla huomaan tarttuneeni kirjan ja Haroldin kävelyretken imuun. Suosittelen kesäkirjaksi, lomakirjaksi, tarinaksi elämästä, muutoskirjaksi elämään.

Jyrki Heino: Kello

Eli selonteko tapahtumista, jotka käynnistyivät kun luutnantti Carl Wennehielm alkoi tutkia Kustaa III:n sodassa taistelleen majurin katoamista

 

Jyrki Hieno jatkaa hienoa kuvaustaan 1700-luvun lopun Turusta ja Suomesta. Tässä romaanissa vieraillaan myös Keisarinna Katariinan hovissa Pietarissa.

Ruotsalaisen aatelisperheen pojan kuolemaan liittyvien yksityiskohtien tutkiminen vievät mukaan monimutkaiseen tapahtumavyyhtiin, jossa ei säästytä lisärikoksilta. Heino onnistuu tuomaan mukaan yllätyksiä loppuun asti, vaikka en kirjan jännittävyyskertoimella varsinaisesti leveilisi.

Kirjan suola liittyy historian tapahtumien, aikakauden ja jännitysnäytelmän yhdistelmään. Itseni kiinnostavin historian aspekti liittyy alkemiaan - kullan valmistukseen, jota kirjassa sivutaan. Aiheeseen olisi mukava perehtyä lähemminkin. Välttämättä takana ei ollut vain itsekkäitä pyrkimyksiä, vaan taustalta saattoivat löytyä myös idealistiset ajatukset tasa-arvosta ja vaurauden tasaisesta jakautumisesta. Tällaista aspektia en ollut tullut ajatelleeksi ja asiaan yhdistäneeksi.

Jyrki Heino (2014)  Kello. Schildts&Söderstöm, Helsinki.

Anu Korvenniemi (toim) Toisen maailman kartalla - kirjoituksia psykoosista

Anu Korvenniemen toimittamaan kirjaan on kerätty neljän ihmisen tarina psykoosikokemuksistaan. Vaikka jokainen tarina onkin reilusti erilainen, löytyy kaikista yhtäläinen kokemus siitä kuinka minuus tuntuu katoavan, kuinka jokin muu vie ja kuinka samalla on kuin katselisi omaa toimintaansa jotenkin vierestä tai erillään.
Kirja vie vaikeiden asioiden äärelle. Se antaa neljä rohkaisevaa esimerkkiä siitä, miten asioista voi selvitä ja kehittyä eteenpäin. Jokainen tarina on todellisuudessaan kaunis ja tärkeä.

Tarinansa kertovat ihmiset ottavat kantaa siihen, millaiset tapahtumat edelsivät tilanteen huonontumista ja toisaalta sitä millainen apu ja hoito auttoi heitä eteenpäin. Lääkkeet, sairaalan oma maailma, kanssasairastelijat, terveydenhuollon ammattilaiset ja sukulaiset ja ystävät näyttelevät kertomuksissa tärkeää roolia. Vaikka ihminen ei kykenisi puhumaan tai ilmaisemaan asioitaan, saattaa hän pystyä kuitenkin niitä ajattelemaan ja läpikäymään mielessään. Tämä on hyvä muistaa. Koskaan ei ole turhaa osoittaa toivoa ja valaa rohkeutta ja luottamusta. Tarvitaan esimerkkejä selviytymistarinoista. Tässä kirjassa niitä on. Kaunistelemattomia, osin avoimiksi jääviä.

Malcolm Gladwell: David ja Goljat - miksi altavastaajat usein voittavat?

Daavid saattaa tänäkin päivänä voittaa Goljatin. Gladwelin väittämän mukaan hyvinkin usein. Goljatin vahvat puolet saattavat sisältää sen nimenomaisen heikkouden, johon pienempi altavastaaja voi päästä kiinni. On osattava valita oikeat keinot, välineet ja ajankohta.


Aikaisempien Gladwellin kirjojen tapaan tässäkin kirjassa käydään läpi mielenkiintoisia elävän elämän esimerkkejä ja tutkimuksia tiedemaailmasta kuten Stuart Oskampin klassinen koe psykiatrien parissa. Kokeessa selvittiin paraneeko lääkärin tekemä diagnoosin tarkkuus, jos heille annetaan lisää tietoa potilaasta. Kokeen mukaan tiedon lisääminen ei täsmentänyt lääkärin arvioita, sen sijaan heidän uskonsa oman arvion pätevyyteen parani jatkuvasti. Ylipätevyyden negatiivisten seurausta välttämiseksi tarvitaankin nöyryyttä. Olemalla liian goljat saatat tipahtaa davidin edessä.
Kirjoittaja kysyy kuinka selvästä haitasta, kuten lukihäiriöstä tai traumasta kuten toisen vanhemman menettämisestä jo lapsena, olla toisinaan myös hyötyä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Kirjassa hän esittelee esimerkkejä tällaisista ihmisistä mm. leukemian hoitomuotojen kehittämiseen vahvasti vaikuttaneen lääkärin. Hänen mukaansa osa ihmisistä tottuu kamppailemaan erilaisuutensa ja vaikeuksiansa kanssa niin hyvin, että pääsee ja kasvaa yli miellyttämisen halun, joka normaalisti enemmän tai vähemmän sitoo ihmisiä tavanomaisiin ja sovinnaisiin ratkaisuihin.








Malcolm Gladwell (2013) David ja Goljat - miksi altavastaajat usein voittavat? WSOY

Lindholm & Saarinen: Keskustele ja kehity 2.0 - kehityskeskustelusta vuoden paras työpäivä

Kuinka kehityskeskustelupäivästä voisikin saada ihmisille vuoden parhaan työpäivän? Tavoite kuulostaa kaukaiselta, mutta ei kuitenkaan  utopistiselta. Kuten niin monessa muussakin asiassa - paljon on kiinni omasta asenteesta. Oma ohjeeni on ollut kehityskeskusteluun valmistautuessa, että mieti mikä tai mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, jotka haluat saada selville ja toisaalta mikä on se tärkein asia, jonka haluat toisen osapuolen ymmärtävän keskustelun aikana. Viesti on sama kummallekin keskustelun osapuolelle.

Keskustele ja kehity 2.0 on oivallinen kirja kehityskeskusteluista - tuttua juttua hyvin perusteltuna ja pureksittuna. Se summaa keskustelujen hyödyt ja näkövinkkelit kolmesta eri näkökulmasta; ylijohto, esimiehet ja työntekijät. Aito dialogi, joka ei tapahdu tyhjiössä, vaan organisaation strategian ja tavoitteiden puitteissa, on ja pitäisi olla johtamisen työkalu nro 1. Valitettavasti kirjankin esiintuomat yleiset ongelmat ylimmän johdon sitoutumattomuudesta, keskustelujen jäämisestä leijumaan tyhjiöön tai ylipäänsä dissaamisesta tyyliin "hoidetaan tämän nyt pois oikeiden töisen alta pois" - asenne eivät ole vieraita minunkaan kokemuksissani.


Keskustelujen onnistuminen lähtee ylimmästä johdosta. On ymmärrettävä, mitkä ovat keskusteluprosessin konkreettiset tavoitteet. On suunniteltava tavoitteita palveleva prosessi ja prosessin seuranta. On oltava systemaattinen ja toisaalta sallittava tilannekohtaiset joustot. On saatava keskijohto ja työntekijät sitoutumaan.


Keskustele ja kehity 2.0 kirjassa on kehitelty uudenlainen ryhmäkeskustelut sisältävä kiinnostava malli, johon kannattaa tutustua. Monet kehittämisasiat koskevat ryhmää tai tiimiä, jolloin systematiikka näiden asioiden kehittämiseen kuulostaa hyvältä lähtökohdalta.




"Siitä hetkestä, kun panostus kehittämiseen lakkaa tai jää muiden asioiden jalkoihin, alkaa alamäki."

Lindholm T. & Saarinen J.  (2014) Keskustele ja kehity 2.0 - kehityskeskustelusta vuoden paras työpäivä. J-Impact Oy; Helsinki.

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja

16-vuotias Lena Muhina aloittaa päiväkirjansa kertoilemalla ihastuksestaan luokkansa poikaan. Pojan nimi on Vova. Pian päiväkirja saa kuitenkin synkempiä sävyjä. Ilmapommitukset alkavat ja samalla Leningradin lähes 900 päivää kestänyt piiritys. Yli miljoona siviiliä kuoli tuona aikana nälkään ja pommituksiin. Lenan tarina on tosi. Hän selvisi ja samoin hänen kirjoittamansa päiväkirjat. Nälkä ja sen aiheuttama turtumus ovat läsnä jokaisella kirjan sivulla.

Kirjan suomenkieliseen painokseen on professori Markku Kangaspuro kirjoittanut informatiivisen johdannon. Suosittelen johdannon ja koko kirjan lukemista. Ne antavat mittakaavaa ja realiteetteja elämään. Lena Muhina kuoli 66-vuotiaana Moskovassa vuonna 1991. Kirjan mukaan hän ei koskaan puhunut piirityksestä kenellekään.


Lena Muhina.  Piirityspäiväkirja. Bazar. 2014

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

Venla Hiidensalon kirja Karhunpesä kertoo nuoren suomalaisen naisen matkasta sukunsa tarinoihin ja elettyyn elämään. Kirja kysyy kenen tarina on toista todempi ja mitä kaikkea olemmekaan saaneet sukupolvien myötä periä aina eteenpäin - vanhemmilta lapsille jne. Kirjassa on koko joukko henkilöitä, joiden elämää seurataan sisällissodan aikana ja jälkeen, toisen maailman sodan aikana ja aina tähän päivään.

Vaikka kirjassa on paljon kiinnostavaa, huomaan että keskivaiheilla kiinnostukseni meinaa herpaantua. Ehkä tarinaan on ujutettu liian paljon henkilöitä ja draaman kaaria. Ehkä intensiteetti ei kuitenkaan aivan riitä. Ehkä jatkuva karhuista puhuminen metaforina milloin mihinkin asiaan liittyen ei aina toimi. (Tämä voi tietysti johtua lähinnä itsestäni ja omista rajoitteistani.) Loppua kohden herään taas enemmän mukaan kirjan tunnelmiin ja kohtaloihin. Mikä ettei, vaikka en kymppiä antaisikaan. Jotenkin sitä toivoisi, ettei kaikkien ihmisten tarvitsisi elää niin kovaa elämää kuin Karhunpesän henkilöt.

Venla Hiidensalo (2014). Karhunpesä. Otava

Jyrki Heino: Kellari

Eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa.

Eletään vuotta 1796 Turussa. Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat ovat myllänneet Euroopassa. Myös Ruotsin kuningaskunnassa vellovat poliittiset intohimot ja sivistyselämän uudet tuulet ulottuen Suomeen asti.
 
 
 
 

Jee, historiallinen dekkari elää Suomessa. Oli mukava lukea Heinon kirjaa, johon on taitavasti yhdistelty aikalaiskuvausta niin Suomesta kuin yleisemminkin Euroopasta ja rikoskertomus.

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Kun suljen kirjan kannet viimeisen sivun jälkeen, huomaan pyyhkiväni kostuneita silmäkulmiani hieman apealla mielellä. Olen varma, ettei kirja vaikuta kaikkiin lukijoihinsa samoin, sillä tarina on kaunis ja toiveitakin antava. Ja kuitenkin itse haravoin haaviini paljon apeutta, luopumista, pelkoa ja tuskaa. Ehkä toisen kerran lukiessa löytäisin enemmän lämpöä ja toivoa tästä samasta tarinasta.

Jhumpa Lahiri on todella taitava kertoessaan yhden veljesparin, yhden äidin ja tyttären, yhden lesken, yhden nuoren parin rakkauden, yhden velvollisuudentunteisen nuoren miehen ja yhden nuoren tultapalavan maailmanparantajan tarinan. Hän liikkuu taitavasti länsimaiden ja Intian sekä eri aikojen välillä kuten aikaisemmissakin kirjoissaan. Hän ei saarnaa, osoittele sormella tai liioittele. Tarina etenee ja paljastuu sopiva pala kerrallaan kysyen "Kumpi on kivuliaampaa lähteminen vai jääminen?"



Jhumpa Lahiri (2013) Tulvaniitty. Suomentanut Sari Karhulahti. Tammen keltainen kirjasto.