Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty

Kun suljen kirjan kannet viimeisen sivun jälkeen, huomaan pyyhkiväni kostuneita silmäkulmiani hieman apealla mielellä. Olen varma, ettei kirja vaikuta kaikkiin lukijoihinsa samoin, sillä tarina on kaunis ja toiveitakin antava. Ja kuitenkin itse haravoin haaviini paljon apeutta, luopumista, pelkoa ja tuskaa. Ehkä toisen kerran lukiessa löytäisin enemmän lämpöä ja toivoa tästä samasta tarinasta.

Jhumpa Lahiri on todella taitava kertoessaan yhden veljesparin, yhden äidin ja tyttären, yhden lesken, yhden nuoren parin rakkauden, yhden velvollisuudentunteisen nuoren miehen ja yhden nuoren tultapalavan maailmanparantajan tarinan. Hän liikkuu taitavasti länsimaiden ja Intian sekä eri aikojen välillä kuten aikaisemmissakin kirjoissaan. Hän ei saarnaa, osoittele sormella tai liioittele. Tarina etenee ja paljastuu sopiva pala kerrallaan kysyen "Kumpi on kivuliaampaa lähteminen vai jääminen?"



Jhumpa Lahiri (2013) Tulvaniitty. Suomentanut Sari Karhulahti. Tammen keltainen kirjasto.