Kun Judith pääsee palaamaan kotiinsa on maailma muuttunut. Myös Judith. Isä on kuollut, osittain suruunsa tyttären kadottua jäljettömiin. Äiti pitää Judithia kirottuna ja käskee pysymään mykkänä. Paha on kirjaimellisesti leikannut Judithilta kielen. Pieni kyläyhteisö ei pysty käsittelemään tapahtumia. Vaietaan, vaikka olisi kyky puhua.
Kirjan suuri paatos hymyilyttää välillä, mutta enimmäkseen kietoo otteisiinsa. Tunteet ovat paksuja, tahmeita, kiinnikäypiä - hyvässä ja pahassa. Rakkaus lämmittää, luo toivoa ja sattuu. Tarina kuitenkin elää ja kehittyy. Ehkäpä tarinalle kerrotussa lopussa on jo liikaa "nuoriso-kirjaa", mutta hyvä näin. Sillä kyllähän maailma on kaunis paikka.
Julie Berry (2013) Kunnes kerron totuuden. Tammi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti