Elämä on täynnä mystiikkaa, demoneja, henkiä, ennusmerkkejä ja uskonnon sääntöjä ja velvoitteita. Ne ovat kuin jonkinlainen liima ja runko, joka pitää ihmiset ja yhteiskunnan kasassa ja toimimassa. Tekisi mieleni sanoa, että luojan kiitos niistä päivistä olemme ihmiskuntana kehittyneet jättimäisin harppauksin. Onneksi olemme saaneet syntyä tähän ajan hetkeen.
Kirja on puheenvuoro naisen näkökulmasta rakkauteen, selviytymiseen äärimmäisistä kokemuksista, sotaan ja väkivallan tapahtumiin. Huolimatta kauheuksista on mukana tarpeeksi toivon rikkautta ja rakkauden sävyjä.
"Saatoimme pitää käsiä korvillamme, saatoimme kääntyä pois, mutta kauhuja se ei lopettaisi. Kuolevien valitus voidaan kuulla kaikissa tämän maailman kulmissa ja tulevassa maailmassa. Se ei lakkaa äänen vaimennuttua vaan pysyy sisällämme, ikuisena osana olemustamme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti