Hans Fallada kirjoitti tämän tositapahtumiin perustuvan tarinan jo 40-luvun lopulla hieman ennen kuolemaansa. Kirja on kuitenkin suomennettu vasta nyt. Se kertoo hienon tarinan pienen kansalaisen protestista totalitaarista pelkoon, ilmiantoihin ja väkivaltaan nojaavaa valtiota vastaan.
Eletään 40-luvun alkua natsien hallitsemassa Berliinissä. Perheen poika kuolee sodassa ja ainoan poikansa menettäneille vanhemmille antaa suru voimaa aloittaa pieni protestinomainen mutta hengenvaarallinen taistonsa hallitsevaa koneistoa vastaan. Useamman vuoden ajan pieni hiiri onnistuukin heittelemään kapuloitaan jättiläisen rattaisiin. Poliisit ja Gestapo jahtaavat pariskuntaa. Samalla kuvataan yhden naapuruston elämää ja erilaisia strategioita selviämiseksi tilanteessa, joka ei päästä ketään helpolla. Puolensa on loppujen lopuksi kaikkien valittava.
Inhimillisyys löytyy pienistä teoista, elämän laitapuolen kulkijoiden kuvauksesta ja urheasta rakkaudesta lähimmäisen hyväksi. Vastakohtanaan ääretön julmuus, oman eduntavoittelu ja pelko, joka saa toimimaan järjestelmän ehdoilla.
”Oikeus toteutukoon, ankarimmalla mahdollisella tavalla. Erästä tunnettua lausetta mukaillen voin vain sanoa: Fiat justitia, pereat mundus! Ei lieventäviä asianhaaroja tällaisen rikollisen tapauksessa, joka ei ihmisen nimeä ansaitse!”
Kirjan lopusta löytyy mielenkiintoista aineistoa niin päähenkilöpariskunnasta kuin kirjan kirjoittajastakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti