Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

Ensimmäiseksi Miki Liukkosen romaania Lapset auringon alla kätellessä huomio kiinnittyy poikkeuksellisen upeaan taittoon ja graffiseen ilmeeseen. Kirja on pieni, mutta jämäkkä kädessä. Kansiliepeet ovat auringon keltaiset ja sivuja koristavat tummat ylä-tai alaviivat. Vautsi. Miksi suomalaiset kirjat harvoin näyttävät näin komeilta ja viimeistellyiltä?

Itse tarina jakaantuu kahteen osaan: isään ja tämän poikaan, Jonakseen ja Henriin. Molemmat matkustavat ja  tarkkailevat maailmaa omista lähtökohdistaan. Egyptissä puretaan pyramideja, keltainen väri tekee tuloaan. Paikoitellen kirjassa käytetty kieli on nautinnollista. Pahimmillaan minua häiritsevät suunnattomasti juonen poluilta hypähtelyt milloin minkäkinlaisen pikkufaktan esittelyn tähden. Lisää kuria juoneen, niin luen mielelläni toisenkin Liukkosen romaanin.