Millaista on elämä maassa, jossa voit
joutua työleirille varomattomista sanoista? Missä vetoketju takissa
tai kuulakärkikynä ovat ennennäkemättömiä luksustavaroita? Entä
kun ruoasta ja ravinnosta ison osan joudut keräilemään
tienposkesta ja ojista erilaisten villiyrttien ja kasvisten muodossa?
Yhden kananmunan ostamiseen joudut käyttämään viikon palkan? Ja tämänkin teet laittomasti ja joudut pelkäämään kiinnijäämistä?
Suljettu maa on ravistelevaa luettavaa. Se kertoo elämästä Pohjois-Koreassa viimeisten vuosikymmenten aikana. Ihmisiä on kuollut nälkään sadoin tuhansin. Vapautta ei ole vaan koko elämä rajoittuu virallisen propagandan palvelukseen. Kirja pohjautuu pitkälti toimittaja Barbara Demickin Pohjois-Koreasta loikanneiden kanssa tekemiin haastatteluihin. Näin kirjaan on saatu elävyyttä muutaman todellisen ihmisen elämäntarinan muodossa.
”Meillä ei ole mitään
kadehdittavaa maailmalta” pohjoiskorealainen propagandajuliste.
Uusimmat uutiset Pohjois-Korean
tapahtumista, valtataistelusta ja ydinaseilla uhoamisesta eivät
valitettavasti kerro mitään uutta ja positiivista maan tapahtumista
kirjan kirjoittamisen jälkeen.
Kirjassa on paljon koskettavaa, rajua
ja ravistelevaa – ja ilmeisesti aivan todellista. Tämä kaikki
tapahtuu samaan aikaan kun me täällä hyvinvoivassa demokratiassa
syömme joulukinkkujamme.
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka
tarvitsevat välillä silmien avaamista.
Barbara Demick (2011) Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa. Ateena-kustannus.
Barbara Demick (2011) Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa. Ateena-kustannus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti