Kaikista novelleista pidin, mutta muutama kertomuksista vei erityisesti mukanaan ja hengitti kanssani samaan tahtiin. Tällaisia olivat toki Mikko Rimmisen kertomus äidistä junassa, Joel Haahtelan avioliiton päättymistä peilaava novelli ja Taina Latvalan novelli kuolleen isän tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Suosikkini jo vuosien takaa, Leena Krohn, oli kirjoittanut jälleen omalle tyylilleen uskollisen novellin kirjailijan painajaisesta. Jos toisen novellin vielä nostaisin kokoelmasta esiin, olisi se ehdottomasta Johanna Sinisalon yllättävän komediallinen ja hauska kertomus erään ihmissuhteen alusta. Miten moninaisilla tavoilla sitä voikaan ihminen toisen ihmisen kohdata ja löytää? Pidetään silmät auki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti