Kallasvuo A., Koski A., Kyrönseppä U. & Kärkkäinen M-L. (toim) Työyhteisön työnohjaus

Työyhteisön työnohjauksella tarkoitetaan tietyn työyhteisön jäsenten ryhmässä tapahtuvaa työnohjausta.  Suositeltavaa tällöin on, että kaikki työyhteisön jäsenet osallistuisivat samaan ohjaukseen – myös esimies. Ensisijaisena tavoitteena on tukea työyhteisön jäseniä perustehtävän mukaisessa toiminnassa. Parhaimmillaan työnohjaus onkin osa työyhteisön pysyviä rakenteita ja paikka, jossa opitaan yhteistyötä, vuorovaikutusta, päätöksentekoa, johtamista eli kaikkia niitä taitoja, joilla työyhteisöä rakennetaan.

Työnohjauksen muodosta riippumatta työnohjaajan on pystyttävä pysymään omassa roolissaan ja pitämään sopiva välimatka ohjattaviinsa. Kun puhutaan nimenomaan työyhteisön työnohjauksesta tasapuolisuus ja tasa-arvoinen suhtautumistapa ovat erityisen tärkeitä työnohjaajan toimintaa määritteleviä tekijöitä. On kyettävä herättämään luottamusta ja keskustelua,  samalla kun on kyettävä tukemaan johtajuutta työyhteisössä.  Pidin erityisesti myös siitä, kuinka kirjassa määriteltiin vaateet hyvälle työnohjaajalle; jotta työnohjaaja pystyy tukemaan työyhteisöä perustehtävänsä hahmottamisessa ja suorittamisessa, tulee hänen sitoutua tavoitteelliseen työhön, rakentaa tietoisesti luottamusta, osoittaa uteliaisuutta ohjattavien työtä kohtaan sekä osoittaa kunnioitusta ja arvostusta.

Kirjassa on muutamia erittäin mielenkiintoisia esimerkkejä haastavistakin työnohjaustilanteista ja työnohjausprosesseista. Itse pidin erityisesti esimerkistä luottamuksen rakentamiseksi. Työnohjaajalla on lupa olla tietämätön ja siksi kysyä ja ihmetellä. Samalla koko ryhmässä sovittiin kysymisen ja ihmettelyn oikeudesta, sekä siitä, ettei ole pakko aina tietää vastausta. Vastausta voidaan myös hakea yhteisesti keskusteluilla, kuulemalla erilaisia näkökulmia asiaan liittyen jne. Tätä kautta esimerkkiryhmässä opittiin, ettei kaikesta aina tarvitse tietää ja toisaalta, vaikka omasta näkökulmasta tietäisikin asian, saattaa olla erittäin hyödyllistä ja valaisevaa kuunnella myös muiden ”tieto” ja käsitykset asiasta.  Omasta kokemuksestani sanoisin, että monelle esimiehelle voisi olla helpottavaa ja muulle työyhteisölle kasvattavaa, jos sovittaisiin, ettei esimiehen tarvitse tietää oikeita ratkaisuja, vaan että vastuu ratkaisuista ja oikeasta tiedosta on koko työyhteisöllä.  Yhteisen keskustelun, ongelman määrittelyn ja erilaisten ratkaisuskenaarioiden miettimisen yhteydessä, saatetaan päästä pidemmälle jalostettuihin ratkaisuihin tai esimerkiksi määrittelemään koko alkuperäinen ongelma toisesta hedelmällisemmästä näkökulmasta.  Jokaiselle tekee välillä hyvää kysyä ja kuunnella. Jokainen pystyy kantamaan vastuuta ja yleensä vastuunottaminen on yhteydessä myös motivoitumiseen ja asian mielekkääksi kokemiseen. Tähän kaikkeen on työnohjaus loistava väline. Ja kuten kirjassakin summataan on työnohjausprosessi parhaillaan ohjattavien ja ohjaajan yhteinen kumppanuusprojekti, jossa kaikki osapuolet oppivat. Viime kädessä koko työyhteisö oppii ja kehittyy.