Antti S. Mattila & Pekka Aarninsalo: Onnen taidot

Onnellisuus on jatkuva prosessi - elämäntapa.


Onnen taidot on lyhyt ja ytimekäs kirja, joka koostuu kahdesta osasta. Aluksi kirjailijat johdattavat teoreettisesti lähinnä filosofian ja psykologian tutkimukseen perustuen onnen käsitteeseen ja erilaisiin määrittelyihin. Toinen puolikas kirjasta on käytännönläheisiä harjoituksia, joilla onnellisuuttaan voi kehittää ja syventää.

Miten onnellisuudesta tehdään elämäntapa?

1. Kiitollisuus: Kiitollisuuspäiväkirja.
2. Positiivisuus: Tulevaisuuskirje.
3. Vatvomisen lopettaminen
4. Hyvät teot: hyvien tekojen tekeminen.
5. Selviytyminen: selvitymiskykyjen vahvistaminen.
6. Anteeksianto
7. Flow-kokemukset
8. Tavoitteiden täsmentäminen
9. Meditaatio
10. Liikunta
11. Luonteen vahvuuksien hyväksikäyttäminen ja vahvistaminen
12. Sosiaalisuus
13. Tartu hetkeen
14. Nautiskele


Antti S. Mattila & Pekka Aarninsalo (2009) Onnen taidot. Duodecim: HELSINKI.

Susanna Purra: Kadotettu yhteys. Löydä tunteesi voima

Aiemmin lääkärinä ja lastenpsykiatrina toiminut Susanna Purra on kirjoittanut kirjan tunteiden voimasta ja oman itsensä löytämisestä. Pidin kirjan selkeydestä, jäsentyneisyydestä sekä esimerkeistä, joissa jotenkin osataan välttää periammerikkalaisten näin parannat elämääsi -kirjojen esimerkkien kliseisyys.

Susanna Purra kirjoittaa kirjan esipuheessa kuinka elämän perusasiat ovat pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisia. Yksinkertaisuudesta avautuu runsaus, joka luotaa elämän perustuksiin ja ytimeen asti.  Näinhän se on. Maailma on aivojemme tulkintaa. Kenen lauluja laulat tai kumpaa koiraa ruokit? Tai vaikkapa, että " sinulla on se, minkä uskot mahdolliseksi". Kaikki niin totta, yksinkertaista ja silti monesti liian vaikeaa muistaa ja hahmottaa kun arki ja kiire lyövät vettä myllyyn.

Kirjassaan kaksi tärkeää sanomaa, jotka mielelläni allekirjoitan. Oma voima, jonka avulla kaikki mitä haluaa/tarvitsee, on mahdollista. Toinen teema kirjassa on omaksi itseksi tuleminen. Kirjailija kertoon näistä teemoista erilaisin esimerkein myös omaa elämäänsä esimerkkinä käyttäen.
Tunnetilamme viitoittaa suuntaamme. Hyvä tunnetila pitää elämää luovan voimamme auki, kun taas huono tunnetila pitää virran kiinni.

Barbara Kingsolver: Täyttymysten kesä

Kirjan takakannessa luvataan, että kertomuksen pääväri on rehevän luonnon syvä vihreä. Kirja kutoo yhteen kolmen henkilön tarinan. Yksi heistä on rakkautensa takia hyönteistutkijan uransa jättänyt pian leskeksi jäänyt nainen. Toinen jäljittää kojootteja vuorilla yksin eläen ja kolmas henkilö on yksinäinen salaa itseltäänkin naapuriinsa rakastunut vanha mies.

Kirjan alku saa minut vakavasti harkitsemaan kirjan keskenjättämistä, mitä teen äärimmäisen harvoin. Yleensä haluan antaa tarinalle, kerronnalle mahdollisuuden. Erityisesti alku on kuin halvasta naisten kioskikirjallisuudesta, eikä tästä piirteestä täysin päästä kirjan missään vaiheessa.  Toisaalta jos kirjan nimikin on Täyttymysten kesä, voisinko odottaa jotain muuta? Kliseemäisen aistillisuuden kuvauksen antaa kuitenkin anteeksi, kun rinnalle otetaan vivahteikas luonnon ja sen ilmiöiden käsittely.

Olen joskus vuosia sitten lukenut jonkin toisen tämän kirjailijan kirjan, josta kovasti pidin. Mielenkiintoista olisi tietää onko tämä kirja huomattavasti aikaisemmin lukemaani kehnompi vai olenko itse vain muuttunut näiden kahden kirjan välillä. Ehkä vastaus on jossain tuolla puolessa välissä.

Ulla-Maija Paavilainen: Hanki elämä! Jokanaisen voimakirja

"Rakasta arpiasi, jokaista niistä. Jokainen arpi on merkki paranemisesta. Ne ovat rehellisin päiväkirja elämäsi varrelta."

Elämän apukirjoa ja vinkkioppaita parempaan elämään ja itsensä kehittämiseen on julkaistu paljon. Miksikö?  Siksi, että aihe on tärkeä ja jokaisessa elämätilanteessa ja kohdassa voi löytää ja tarvita jotain erilailla itseä puhuttelevaa tai antavaa. 

Suomalaisen naisen kirja suomalaisille siskoilleen on makea välipala joulun ja uudenvuoden väliin. Hersyvät esimerkit ja yllättävä huumori ovat tämän kirjan suola. Eteenpäin sanoi mummo lumessa… elämä tänään on erilaista kuin viisi vuotta sitten, kuukausi sitten tai eilen. Ja huominen  - kuka sen tekee?
Suurin stressi syntyy silloin, kun tuntee olevansa asioiden vietävänä. Niinpä niin. Ole siis oma esimiehesi.  Omaa aikaa, itsestä huolehtimista ja omien rajojen varmistamista -  siinä hyvät ainekset soppaan.  Kirjassa on paljon supervinkkejä, joista pidän. Yksi tällainen on kehotus pitää lomaa joskus omituiseen pöhköön aikaan esimerkiksi syys- tai marraskuussa. Mitä voisikaan tapahtua, kun rikkoo rutiininsa ja saattaa saada ajatukset täysin uusille raiteille.  Ja toinen raikas ja käytännöllinen vinkki on etsiä itseään reippaasti vanhempia ja nuorempia ystäviä. Mitä voisit heiltä oppia ja saada?

Kuka on sinun voimanaisesi?

Ulla-Maija Paavilainen: Hanki elämä! Jokanaisen voimakirja. 2011. WSOY

Romppainen & Kallasvuo: Johtajuuden rakentuminen: eväitä lähijohtamiseen, 2011

Hyvän johtajuuden kulmakivi yhdessä erilaisten johtajuuden välineiden ja hyvin oppien lisäksi on rakentava tapa suhtautua asioihin. Tästä olen täysin samaa mieltä ”Johtajuuden rakentuminen” –kirjan kirjoittajien kanssa.  Heidän mukaansa rakentavuus perustuu sekä käsitykseen omaan johtajuuteen vaikuttavista tekijöistä että malttiin antaa itselle aikaa oikeissa kohdin.  Johtajuuden rakentaminen –kirja on hyvä yleisteos,  jonka tehtävänä on antaa nimensä mukaisesti eväitä oman johtajuuden rakentamiseen.

Kirjan avulla voi omaa johtajana olemistaan selkeyttää tutkimalla johtajaroolinsa osia. Tulevatko johtamistehtävän eri puolet riittävästi hoidetuiksi vai kallistuuko oma johtajuus hoitamaan vain joitain tehtäviä jättäen osan huomioimatta? Lisäksi kirjassa tuodaan esiin yksi nokkela ja monesti ei tunnistettu johtajana kehittymisen osa-alue, joka on kyky arvioida omien puheiden ja tekojen yhtenevyyttä.

Johtajaan kohdistetaan paljon odotuksia. Monet niistä liittyvät henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja tuntuvat jopa yli-inhimillisiltä vaateilta. Kun johtaja suhtautuu johtajuuteensa ammatillisena roolina, odotuksetkin voi nähdä rooliin kohdistuvina. Niitä voi olla helpompi käsitellä neutraalisti, omasta persoonasta irrallisina asioina.  Ammatillinen johtajarooli on tärkeä suoja, joka mahdollistaa tarvittaessa etäisyyden ottamisen työyhteisöstä.

Kirja on selkeä perusopus, jonka lukeminen vaikkapa kerran vuoteen tekisi hyvää kaikille johto- ja esimiestehtävissä toimiville.  Itseäni henkilökohtaisesti ilostutti erityisesti seuraava hieman varsinaisen aiheen viereltä löydetty toteama: Monilla naisilla tehokkain työura alkaa vasta 40 ikä vuoden jälkeen, kun lapset ovat kasvaneet isoiksi.  Ja tämä on totta! J

 

Romppainen, Birgitta & Kallasvuo, Anita (2011) Johtajuuden rakentuminen; eväitä lähijohtamiseen. Kansanvalistusseura: Helsinki.

 

Anja Snellman: Pääoma

Kirja siskosta, siskolle ja kolmannellekin. Elämän edessä avuton isä, joka juo ja hakkaa. Äiti, josta käytetään etunimeä. Kallion kadut. Sodanaikainen Viipuri. Muistot, rakkaus, häpeä, irrottautuminen, erilaisuus, kipu.


Isällä on mukanaan aarre Viipurista ja nuoruuden haaveista. Äidillä on salaisuus ja Marulla on komero ja poikkeamat, erilaisuus, mystisyys, omaperäisyys ja orginelliys. Mitä on Anjalla?

Anja Snellman on kirjoittanut kirjan omasta elämästään sydänverellä rohkeasti auki. Jokainen luku on oma kokonaisuutensa - kuin jonkinlainen ikoni tai lasimaalaus - sisarelle Marulle ja elämälle.

Tarina on raastava ja kaunis. Sanojen välit ja rivien uomat ovat täynnä merkityksiä ja tunteita, jotka kutsuvat tuntemaan, ihmettelemään, samaistumaan ja hengittämään elämän oikkujen tahtiin. Olen onnellinen, että tämä kirja on kirjoitettu. Olen onnekas kun sain sen lukea. Tähän kirjaan palaan varmasti vielä joskus toisena vuonna, kenties jossain toisessa kaupungissa.

Kiitos Anja!

Vartiainen, Ollila, Raisio & Lindell: Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista?

Jokaiseen kompleksiseen ongelmaan on olemassa ratkaisu, joka on selkeä, yksinkertainen ja väärä. - Henry louis Mencken (1880-1956)


Johtajana kaaoksen reunalla -kirjassa tarkastellaan organisaatiossa kohdattavia ongelmia hallintotieteellisestä näkökulmasta. Ongelmat jaetaan kesyihin ja pirullisiin ongelmiin. Pirullista ongelmaa on vaikea tulkita, ratkaisut eivät tyypillisesti ole lopullisia, eikä oikeaa tai väärää ole löydettävissä -ratkaisuvaihtoehtoja on loputtomasta. Yleensä ongelmat ovat uniikkeja ja uudenlaisia. Kuulostaa tutulta kun mietimme jokapäiväisestä työelämäämme. Paineet ja haasteet johdon ja esimiehen suuntaan ovat erittäin suuret kamppailtaessa erilaisten kompleksisten pirullisten ongelmien kanssa.

Kirja esittelee mainioit seitsemän keinoa esimiehille ja johdolle pirullisten ongelmien jollei selättämiseksi niin ainakin niiden kanssa sujuvasti elämiseen ja toimimiseen.

1. Älä kesytä pirullista ongelmaa - hyväksy se sellaisenaan
2. Älä pyydystä perhosta - anna sen lentää vapaana (älä estä innovaatioita ja tekoja, jotka kehittävät organisaatiota)
3. Älä odota saavuttavasi täydellisyyttä - pyri parhaaseen mahdolliseen.
4. Älä oleta tuntevasi ongelmaa jo entuudestaan - suhtaudi siihen kuin se olisi uniikki.
5. Älä usko olevasi aina oikeassa - myönnä, että joskus olet vähemmän oikeassa.
6. Älä jää lukkojen taakse - pidä ovesi avoinna.
7. Älä unohda arkista toimintaa - arki vaikuttaa paljon organisaatiosi kehitykseen.


Jos sinulla ei vielä ole "huoneen taulua" työpöytäsi yläpuolella muistattumassa hyvästä toimintatyylistä tai coachaamassa sinua eteenpäin, ehdotan että kokeile näitä seitsemää.

Vartiainen, Pirkko & Ollila, Seija & Raisio, Harri & Lindell, Juha (2013) Johtajana kaaoksen reunalla: Kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? Tallinna: Gaudeamus

 

Pentti Sydänmaalakka: Älykäs johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi?

Tunnustan, että luin nyt Sydänmaalakan kirjan Älykäs johtaminen 7.0 toiseen kertaan. Ensimmäiseltä kerralta oli toki jotain jo jäänyt haaviin, mutta fiksuja ajatuksia on hyvä välillä kertailla ja vahvistaa. Kirjassakin tuodaan esiin tutkimustulos, jonka mukaan asian muistaminen edellyttää keskimäärin kuusi muistiinpalautus kertaa. Joten siihen nähden tämä toinen lukukerta on vielä alkukierrosta :)

Kirjailija toteaa itsekin, että johtamiskirjallisuutta on kirjoitettu hyllymetreittäin ja monet alan gurut (joihin Suomen osalta laskisin myös Sydänmaalakan itsensä) ovat jo kirjoittaneet moneen kertaan kaiken oleellisen aiheeseen liittyen. Loppu on erilaisiin käärepapereihin käärittyä vanhan toistoa ja muodikasta puhinaa aiheen ympäriltä. Toisaalta kuten jo todettiin on toistolla arvaamaton arvonsa.

Älykäs johtaminen -kirja jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käydään tarinan muodossa kuviteltu coachausprosessi "nuoren" johtajan ja valmentajan kesken. Miko on saanut uuden haastavan vastuualueen, jossa tiimi on hajaantunut ja on pystyttävä aikaisempaa enemmän hyödyntämään verkostoja. Lisäksi perheen ja Mikon oma kestävyys joutuvat vaativan työn ja ulkomaankomennuksen johdosta koville.

Mielestäni kertomuksen muotoon puettu valmennusprosessin kuvaaminen toimii hyvin esimerkkinä siitä, mitä valmennuksella voidaan saavuttaa. Samalla kuin vaivihkaa kirjassa käsitellään kaikki johtamisen kannalta olennaiset asiat lävitse. Miten johdan itseäni? yksilöitä? tiimiä? jne.

Toinen osa kirjasta muodostaa älykkään johtamisen työkalupakin, josta lukija voi kaivaa esiin harjoitteita oman johtamistyylin, vahvuuksien ja kehittämisalueiden kanssa työskentelyyn. Hyvä harjoitus on yleensä tarpeeksi yksinkertainen, kuten nämäkin kirjaan päätyneet harjoitteet.

Sanotaan, että viisas johtaja on sellainen, joka ei ajaudu vaikeisiin tilanteisiin, joita älykäs johtaja osaa ratkaista. Sydänmaalakka määrittelmän mukaan viisas johtaja on monipuolisesti älykäs - käytännöllisesti, rationaalisesti, emotionaalisesti, kulttuurillisesti - ja hänellä on laaja-alaista ja syvällistä tietoa, jonka avulla hän onnistuu toimimaan ja elämään hyvin ja eettisesti. Siinä on meille tavoitetta joka päiväiseen työhömme.


Sydänmaalakka. Pentti ( 2012) Älykäs johtaminen 7.0. Miten kasvaa viisaaksi johtajaksi? Helsinki: Talentum Media Oy

Henrietta Aarnikoivu: Aidosti hyödyllinen kehityskeskustelu

Kohta on taas vuodesta se aika käsillä, että henkilöstöhallinto lähettää kehityskeskustelukierroksen ohjeet esimiehille ja mahdollisesti koko henkilöstölle. Esimiehet miettivät millaista palautetta heidän tulisi antaa ja miten motivoida alaisiaan yhä parempiin lopputuloksiin ja haasteisiin. Työntekijät miettivät millaisia selityksiä antaisivat saavuttamattomille tavoitteilleen tai miten onnistuisivat keskustelemaan seuraavista tavoitteista kohtuullisemmat. Ja palautettakin pitäisi antaa ja ehkä jotain ideoitakin..

Vaikka opuksia aiheesta on kirjoitettu paljon, pidin erityisesti asenteesta ja otteesta jolla Henrietta Aarnikoivu aiheeseen kirjassaan tarttuu. Ensin on saavutettava molemmin puolinen luottamus, ylläpidettävä kunnioitusta ja sitten vielä kyettävä dialogiin. Siinä resepti, jonka avulla Aarnikoivun mukaan organisaatio onnistuu saamaan kehityskeskusteluista tavoitellun hyödyn.

Toivon, ettei kukaan ole joutunut tilanteeseen, jossa jo ensi minuuteilla tajuaa, ettei esimies ole valmistautunut juuri lainkaan tai jaksa/kykene keskittymään käynnissä olevaan keskusteluun muiden paineiden painaessa päälle. Jos esimies ei pidä keskusteluja tärkeinä, heijastuu se alaisen tyytymättömyytenä keskusteluihin ja mm. passiivisuutena.  Kun johto pitää kehityskeskusteluja tärkeinä ja panostaa niihin, heijastuu se suoraan esimiehen asennoitumiseen keskusteluun, joka puolestaan vaikuttaa alaisen asennoitumiseen.

Vaikka esimiehen rooli ja vastuu luottamussuhteen rakentamisessa on ensisijainen, ei esimies yksin voi saada aikaa luottamusta. Kaikissa suhteissa on aina useampi kuin yksi osapuoli. Ja koska työntekijöillä on vähemmän valtaa ja hyvin vähän keinoja kontrolloida ylempiää, he myös luottavat esimiehiinsä vähemmän. Työntekijät ikään kuin ottavat esimiehiään suuremman riskin luottaessaan. Tämä on jokaisen esimiehen syytä muistaa.

Luottamusta herättävän esimiehen neljä toimintatapaa:
1) ammattitaito/pätevyys
2) hyväntahtoisuus
3) rehellisyys
4) ennustettavuus

Jokainen esimiehenä toimiva voisi myös tarkkaan tarkastella Aarnikoivun kirjassaan esittämää väitettä: " Esimies, joka ei anna koskaan korjaavaa palautetta, ei mahdollista alaistensa kehittymistä." 

Uskon, että kirjasta löytyy pureskeltavaa jokaiselle kehityskeskusteluja käyvälle. Lähinnä porkkanoita ratkaisukeskeiseen malliin!

Aarnikoivu, Henrietta (2011) Aidosti hyödyllinen kehityskeskustelu. Hämeenlinna: Karisto.

John Boyne: Kuudes mies

Miten paljon kannammekaan sisällämme salaisuuksia?

John Boyne kirjoittaa mahtavia lukuromaaneja, joissa kieli on helposti sulavaa ja selkeää. Ennen kaikkea pidän hänen tavastaan kertoa mahtavia tarinoita. Kuudes mies on traaginen, surullinen tarina ihmisten salaisuuksista ja salaisista tunteista, joita peittelemme ylpeyden, häpeän, rakkauden, vihan tai jonkin muun tunteen vuoksi.

Tarina kertoo kahden nuorukaisen ystävyydestä ensimmäisen maailman sodan aikana. Näyttämönä toimivat koulutusleiri Englannissa ja asemasotavaiheen juoksuhaudat Ranskassa. Osan tapahtumista arvaa ja aavistaa melko pian jo  kirjan alussa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä aivan loppuun asti tarinassa säilyy jännite ja intensiteetti. Ja vasta viimeiset sivut paljastvat tarinan traagisuuden kokonaisuudessaan.Tästäkin kirjasta tehdään varmasti oivallinen elokuva jossain vaiheessa.

Hotkaisin tämän mainion kirjan melkoisella vauhdilla. Seuraavaksi lähden googlettamaan mitä tietoa löydän valkeasta höyhenestä. Kuinka paljon heitä oli? Miksi tämä symboli? Ja miten heidän kävi, pitävätkö kirjan viittaukset aiheesta paikkansa? Todennäköisesti kyllä.

Katja Kettu: Kätilö

Ketun kertomus Kätilö on juoneltaan raaka ja villi. Niin olivat myös nuo vuodet ja aika, joita kirjassa kuvataan. Ihmisarvoa ei ole. Arvo on voimalla, oveluudella, voittajilla. Elätään vuosia 40-luvun puolessa välissä, ja Suomi on sodassa ryssän kanssa. Saksalaiset natsit ovat aseveljinä. Tosiasia, jota Suomessakaan ei usein haluta muistella. Painetaan villasella, selitellään pakoilla ja mutilla. Unohdetaan.  Itsenäisyyspäivä katsotaan telkkarista Linnan Tuntematonta sotilasta.

Kirjan kieli ei päästä helpolla. On maagista, miten sanat voivat samaan aikaan olla sekä runollisen kauniita, että rujoja ja rähmeitä. Toisissaan ovat kiinni kuolema, syntymä, elämä, sota ja rakkaus. Nämä teemat kulkevat kauniisti käsi kädessä toisiaan tukien, samalla kun kirja kuvaa entisen punikkinaisen ja kätilön rakkautta saksalaiseen sotavalokuvaajaan taustallaan Lapin maisemat ja historian tyrskeet.

Huomaan, että olen viime aikoina keskittynyt liikaa ulkomaiseen kaunokirjallisuuteen ja samalla jättänyt huomiotta vahvaa suomalaista prosaa. Katja Kettu voitti kyseisellä kirjallaan Runeberg-palkinnon viime vuonna. Nostan hattua vahvasti. Ehdottomasti hieno lukukokemus kaikille historiasta kiinnostuneille ja kaikille, jotka rakastavat sanoja ja kieltä.

Lapissa 2013
 

Liv Larsson: Sovittelun taito

Kun työyhteisössä eivät enää riitele asiat vaan riita on henkilöitynyt persoonatasolle, ollaan tilanteessa, joka vie paljon energiaa koko työyhteisöltä.  Pahimmillaan tilanne on mielestäni silloin kun kyseessä on esimiehen ja hänen alaisensa välirikko.  Karmeimmillaan koko työyhteisö on varpaisillaan tilanteen takia ja joutuu valitsemaan puolensa. Tällöin ovat hyvät neuvot todellakin tarpeen.

Liv Larsson on koonnut näitä hyviä neuvoja Sovittelun taito –kirjaansa.  Larsonin ja NVC: perusperiaate on, että kaiken mitä ihmiset tekevät, he tekevät koska yrittävät tyydyttää tarpeitaan. Omat ajatukseni ovat samoilla linjoilla, kun ajattelen, että ihmiset aina viime kädessä tekevät sellaisia valintoja, tekoja ja päätöksiä, jotka parhaiten sillä hetkellä palvelevat heidän tarkoitusperiään.  Motiivit teoille tai tekemättä jättämiselle voivat tosin olla myös tiedostamattomia.

Lähtökohtana sovittelulle on jokaisen ihmisen tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.  Osapuolten on saatava kokea tulevansa ensin sovittelijan taholta ja myöhemmässä vaiheessa myös toisen osapuolen taholta kuulluksi ja sitten ymmärretyksi.  Tällöin on mahdollisuus löytää oikeita ratkaisuja, uusia toimintamalleja jne, jotka palvelevat kummankin osapuolen tarpeita.  Larsson varoittaakin kirjassaan mielestäni aiheellisesti kompromissien tekemisestä.  Kompromissi voi ratkaista ongelmat tilapäisesti, mutta yleensä aiheuttaa kuitenkin tyytymättömyyttä jälkeenpäin.

Kehonkieli, ilmeet, eleet ja äänensävyt ovat tärkeä osa kommunikaatiota ja ymmärtävän asenteen viestintää, jossa sovittelijan tulisi onnistua.  Sovittelijan on pystyttävä olemaan sopivalla tavalla empaattinen, mutta varottava ettei sorru sympatiaan kummankaan osapuolen kohdalla. Kirjassa puhutaankin empaattisesta kuuntelemisesta ja sanottujen asioiden takaisin heijastamisesta.  Tätä tekniikkaa olisi syytä tietoisesti harjoitella.

Keskusteluun on puututtava ja se on osattava myös keskeyttää oikeassa kohdin tarvittaessa.  Keskustelun tulee pysyä oikeissa uomissa ja johtaa oikeaan suuntaan.  Sovittelijalla on tässä kohdin iso vastuu, mutta mielestäni tarvitaan myös osapuolilta aitoa halua lähteä etsimään tilanteen ja konfliktin ratkaisua.  Larsson ilmaisee asian kirjoittamalla, että jos sovittelija menee asioiden edelle ja etsimään ratkaisuja ennen kuin osapuolet ovat siihen valmiita, ei hän kuule kunnolla sitä, mitä osapuolet haluavat kertoa.  

Muutaman kerran olen työurani aikana ollut ”sovittelijan” roolissa. Tilanteet ovat olleet vaikeita, eivätkä ratkaisut ole olleet täydellisiä. On äärimmäisen vaikeaa pysytellä empaattisena kuuntelijana tipahtamatta sympaattiseksi neuvojaksi tilanteessa, jossa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua ja näkökulmat poikkeavat tyystin toisistaan. Olen todennut, että kriiseihin tulisi puuttua ennen kuin ne edes ovat kriisejä. Yleensä asiat, prosessit ja ohjeet riitelevät ensin. Tämä on vaihe, jossa tilanteeseen tulisi puuttua, vaikkapa Larssonin kirjassaan kuvaamin opein. Kumpa siis oppisimme aina huomaamaan ja toisaalta rohkaistuisimme toimimaan jo tässä vaiheessa ennen tilanteen kärjistymistä.

Ruotsalainen Liv Larsson on sertifioitu Nonviolent Communication –menetelmän kouluttaja ja konsultti. Hän on toiminut sovittelijana ryhmien ja yksilöiden välillä mitä erilaisimmissa tilanteissa ja kirjoittanut aiheesta useita teoksia.

Larsson, Liv. (2012) Sovittelun taito. Basam Books Oy: Helsinki.