Kirjan takakannessa luvataan, että kertomuksen pääväri on rehevän luonnon syvä vihreä. Kirja kutoo yhteen kolmen henkilön tarinan. Yksi heistä on rakkautensa takia hyönteistutkijan uransa jättänyt pian leskeksi jäänyt nainen. Toinen jäljittää kojootteja vuorilla yksin eläen ja kolmas henkilö on yksinäinen salaa itseltäänkin naapuriinsa rakastunut vanha mies.
Kirjan alku saa minut vakavasti harkitsemaan kirjan keskenjättämistä, mitä teen äärimmäisen harvoin. Yleensä haluan antaa tarinalle, kerronnalle mahdollisuuden. Erityisesti alku on kuin halvasta naisten kioskikirjallisuudesta, eikä tästä piirteestä täysin päästä kirjan missään vaiheessa. Toisaalta jos kirjan nimikin on Täyttymysten kesä, voisinko odottaa jotain muuta? Kliseemäisen aistillisuuden kuvauksen antaa kuitenkin anteeksi, kun rinnalle otetaan vivahteikas luonnon ja sen ilmiöiden käsittely.
Olen joskus vuosia sitten lukenut jonkin toisen tämän kirjailijan kirjan, josta kovasti pidin. Mielenkiintoista olisi tietää onko tämä kirja huomattavasti aikaisemmin lukemaani kehnompi vai olenko itse vain muuttunut näiden kahden kirjan välillä. Ehkä vastaus on jossain tuolla puolessa välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti