Katja Kettu: Kätilö

Ketun kertomus Kätilö on juoneltaan raaka ja villi. Niin olivat myös nuo vuodet ja aika, joita kirjassa kuvataan. Ihmisarvoa ei ole. Arvo on voimalla, oveluudella, voittajilla. Elätään vuosia 40-luvun puolessa välissä, ja Suomi on sodassa ryssän kanssa. Saksalaiset natsit ovat aseveljinä. Tosiasia, jota Suomessakaan ei usein haluta muistella. Painetaan villasella, selitellään pakoilla ja mutilla. Unohdetaan.  Itsenäisyyspäivä katsotaan telkkarista Linnan Tuntematonta sotilasta.

Kirjan kieli ei päästä helpolla. On maagista, miten sanat voivat samaan aikaan olla sekä runollisen kauniita, että rujoja ja rähmeitä. Toisissaan ovat kiinni kuolema, syntymä, elämä, sota ja rakkaus. Nämä teemat kulkevat kauniisti käsi kädessä toisiaan tukien, samalla kun kirja kuvaa entisen punikkinaisen ja kätilön rakkautta saksalaiseen sotavalokuvaajaan taustallaan Lapin maisemat ja historian tyrskeet.

Huomaan, että olen viime aikoina keskittynyt liikaa ulkomaiseen kaunokirjallisuuteen ja samalla jättänyt huomiotta vahvaa suomalaista prosaa. Katja Kettu voitti kyseisellä kirjallaan Runeberg-palkinnon viime vuonna. Nostan hattua vahvasti. Ehdottomasti hieno lukukokemus kaikille historiasta kiinnostuneille ja kaikille, jotka rakastavat sanoja ja kieltä.

Lapissa 2013